Vituttaa ja paljon, että menivät sulkemaan Pelimiehen, joka oli ylivoimaisesti KalPa-Hockeyn positiivisinta antia kuluvina vuosina. Eniten jään kaipaamaan henkilökuntaa ja sitä tunnelmaa mikä paikassa oli - sitä tunsi itsensä aina niin tervetulleeksi, ja sai laadukasta palvelua vaikka kyseessä olisi vain pieni kuppi kahvia, toisin kun vaikkapa seuran toimistolla kausikorttia ostaessa.
Elä nyt tulkitse tätä v*ttuiluna, mutta ollaankohan myö käyty eri Pelimiehessä? Yleisen tunnelman osalta olen samalla linjoilla, mutta taisi vaikuttaa pärstäkerroin/tms. tuohon palvelun laatuun. Kaikkien näiden vuosien aikana, jonka Pelimies oli olemassa ja käydessäni ostamassa lippuja, kahvia tai fanituotteita, minua tervehdittiin tarkalleen kolme kertaa, vaikka ystävällisesti aina tervehdin henkilökuntaa. Kaikilla noilla kolmella kerralla myyjänä oli sama naishenkilö, nk. miespuoliset eivät tervehtineet kertaakaan, hyvä että jotain sanaa saivat suustaan ettei ostosten loppusummaa sentään tarvinnut lukea kassakoneelta/kortinlukijasta. Rehellisesti sanottuna Pelimiehessä käyntikokemukset vetivät vertoja Siilinjärven K-Raudalle.
Lyhyehkö esimerkki reilun vuoden takaa: Kuuhinen tulee Pelimiehen tiskille, tervehtii myyjää. Myyjällä kesken tekstiviestin kirjoitus/netissä surffaaminen/muu puhelimen kanssa leikkiminen. Myyjä ei tervehdi, töin tuskin siirtää katsettaan puhelimesta. Kuuhinen ilmaisee asiansa, kaksi lippua tulevaan HPK-peliin kiitos. Myyjä käy vaivautuneesti tietokoneelle, toinen käsi räplää yhä kännykkää. "Ei oo vierekkäisiä" ilmaisee myyjä ja näyttää vapaat paikat. Kuuhinen ottaa kaksi ei-vierekkäistä paikkaa, myyjä alkaa toisella kädellään naputtamaan konettaan ja ilmaisee lippujen yhteishinnan. Oikean käden sormen naputtavat kuumeisesti yhä puhelinta. Maksamisen jälkeen myyjä antaa kuitin, ei sano mitään ja palaa välittömästi aiemmalle paikalleen kahden metrin päähän kassakoneesta ja jatkaa molemmilla käsillään kännykän kanssa operoimista. Kuuhinen miettii hetken onko Venäjällä vai Kuopiossa, palvelun laadusta ei pysty erottamaan.
Mutta tiivistettynä vituttaa yhä, että lähes joka kerta koin olevani yhtä toivottu asiakas kuin Ebola kehitysmaassa. Jos parin viime kauden yleisökeskiarvoa katsoessa Pelimies/KalPa on sitä mieltä, että on vara valita ketä yleisöön kelpuuttaa, yhtiön strategia taitaa tosiaan olla hallittu alasajo kohti Mestistä. Koen siinä mielessä itseni "tosifaniksi", että näistä paskoista kokemuksista huolimatta jatkoin ja jatkan peleissä käymistä, koska fanitan niitä noin kahtakymmentä ukkoa kentällä ja sen laidalla, mutta enemmän satunnaiskatsojia ei tuollaisella "sinä kelpaat, mutta tuo toinen ei"-mentaliteetilla houkutella.
-Kuuhinen
