Vittu, kun on vituttanut sieltä 90- luvun alusta asti, kun isä vei ensimmäisen kerran Niiralaan KalPan ja Tapparan välistä ottelua katsomaan. Metsä tuli tutuksi. Olin sitten heitelly kananmunilla autoja tai lähdössä elämäni ensimmäiseen jääkiekkopeliin, niin metsään kävi tie.
"Käypäs poika valitsemassa sieltä hyvä risu, millä annan sulle selkään."
"Onko iskä pakko? Lupaan olla kiltisti jatkossa."
"On."
"Iskä nyt kun oon ollut pitkään kiltisti, niin saisinko minä tuollaisen lipun mitä nuo muutkin lapset heiluttaa tuolla telkkarissa?"
"Et saa! Tässä elämässä mikään ei tuu ilmaiseksi. Menet nyt tuonne metsään ja haet sieltä hyvän risun, johon teippaat sitten paperista viirin, johon kirjoitat KalPa."
"Onko iskä pakko?"
"Kuule poika, se on ihan yhtä omavarainen tuo KalPakin, ja se on rikkaus.
"Iskä, mutta tuo kultakypärä joka pelaa Suomen joukkueessa, niin sehän pelaa nyt noissa sinioransseissa?"
"Joo, mutta sinä kannustat KalPaa."