Hopeaa pidän arvokkaimpana mitalina organisaation kasvun ja fanipohjan kasvattamisen kannalta.
En ole pystynyt mitään vertaamaan 3 peräkkäisen finaalin häviämiseen. Se oli ihan hirveetä, periaatteessa 4 vuotta meni ennenkuin voitti yhtään mitään. Toivo eli aina 99,5% kaudesta ja sitten 2-3 viimeisen mahdollisen päivän aikana jysähti luu käteen.
Mutta se mitä ne hävityt hopeat tekee, ne kasvattaa nalkää. Kun fani ei sitä tavoitetta ja unelmaa saavuta, sitä VOITTOA vaan alkaa haluamaan entistä enemmän ja siitä tulee entistä tärkeämpi. Jos Tappara olisi voittanut mestaruuden heti 2013, niin en usko että fanipohja olisi kasvanut ja ennenkaikkea sitounut joukkueeseen niin rajusti, mitä se kolmen yhdessä koetun pettymyksen jälkeen teki. Kaikilla jotenkin se kannattamisen "raivo" ja jääräpäisyys vaan lisääntyi. Fanius vahvistui kaikilla, koska panostit joukkueeseen ja playoff-kevääsen, teit reissuja, sait hienoja kokemuksia, mutta et saavuttanut mitään. Sen vaan olen huomannut kaveriporukasta.
Mestaruus tyynnytti vähän nälkää, mutta itselläni olen huomannut sen menevän niin, että 1 mestaruus kuittaa yhden hopean. Kolme kannua tähän nyt putkeen, niin sitten nuo kolme hopeaa tuntuu ihan hienolta saavutukselta. Jälkikäteen. Ei ne silloin siinä hetkessä tuntuneet ku ihan hirveältä.
Saman olen huomannut Suomen maajoukkueen kanssa. Koska me "aina hävitään", niin maajoukkueen osalta on semmoinen jatkuva raivo ja jääräpäisyys Karjala-lippis -kansalla päällä. Liika voittaminen tuudittaisi ja voisi tuoda ylimielisyydenkin.
Omana haaveena maajoukkueen osalta on Best-of-the-Best turnauksen voittaminen. Möm-Mömmit on ihan kivoja jos sillointällöin tulee, junnukisat menee suht samalla asteella, tosin niiden kiinnsotaus on nyt vanhemmiten ollut nousussa, kun NHL-prospekteja seuraa enemmän. MM-kisojen aikaan toki pidän siitä, että muitakin kun tiettyjä kavereitani jääkiekko kiinnostaa. Kiekosta on aina mukava rupatella.
Mutta joo, KalPan voitto vituttaisi ihan helvetisti, mitä tulee ketjun aiheeseen.