1,5 vuotta olin odotellut toiveikkaana vakuutusoikeuden päätöstä, koskien armeijassa hajonnutta polveani. Tuona aikana paperit ilmeisesti lojuivat jossain pöydällä, odottaen, että vaadittu aika kuluu umpeen hoitovirhettä käsittelevän mahdollisuuden osalta.
Hoitovirhe siis tehtiin polveeni, kun joku amatööri mähli eturistiside-leikkauksen totaalisesti (Tilkka). Vamma uusiutui melkein heti armeijasta kotiuduttuani, jonka jälkeen alkoi jumalaton paperisota. Lopulta itse maksettuani leikkauksen saatiin valtiokonttori kuitenkin maksumieheksi, koska vasta leikkauksessa ilmeni tuo aiemmin tehty virheellinen leikkaus.
Ainoa asia jota olen valtiokonttorilta pyytänyt, on kunnollinen polvituki, jonka kanssa voin vielä suht' turvallisesti jatkaa esim. salibandya. Mutta monen mutkan kautta saatu vastaus on aina EI. Eniten vituttaa kunnon perustelun puuttuminen, vaikka nytkin viimeisessä instanssissa asiaa hoisi mukamas monenlaista asiantuntijaa.
Kummastuttaa myös se, että missään ei ole hiiskuttu sanallakaan jostain potilasasiamiehestä, jonka puoleen minunkin olisi jo aikaa sitten pitänyt kääntyä. No, vielä ehdin tekemään tuon hoitovirhettä koskevan paperin. Ja teen sen vain siltä varalta, jos polvi sanoo lopullisesti sopimuksen irti, niin on valmiina lyödä edes jotain "kunnon" paperia näiden ketkujen eteen. Ihmettelen vain heidän ajattelutapaansa, kun jättävät mieluummin korvaamatta mahdollisen lopullista vammautumista ehkäisevän välineen ja ovat sitten ilmeisesti valmiita maksamaan minulle lopun ikää jotain eläkettä, kun en pääse enää kävelemään.
Yleensäkin vituttaa se, että nuoria niin patistetaan liikkumaan ja harrastamaan, mutta jos sattuu jotain vahinkoa niin tällaiset tapaukset neuvotaan istumaan vain tietokoneen ääreen ja unohtamaan pallopelit. Voi vitun vittu.