Koko aamupäivä meni yliopistollisella. Kädestä kupataan verta. (Lue: määrästä päätellen hoitajan perhe ilmeisesti syö tänään veriplättyjä.) Pallien vierestä tuupataan varjoaine valtimoon. Myokardiitti jo todettu, nyt vain odotellaan isompaa paskasankoa niskaan eli infektion aiheuttamia tukkeumia. Vie huisin hauskat viisi unetonta vuorokautta saada tulokset?!
Olen koko elämäni urheillut ja näinpäs se sitten somasti palkitaan – kiitän, kumarran ja pyllistän.
Jatkislaiset: Talvella ei flunssaisena lähdetä lenkille. Jollet usko, niin silmäile oheinen linkki, joka kenties kertoo asian paremmin ilman minun jatkuvia wittusaatana-kommentteja.
https://www.idealista.fi/salakavala-sydanlihastulehdus/
*wittusaatana*
Vitutus kuuluu asiaan, ei sille mitään voi.
Ikävää todella, että sait sydänlihastulehduksen, ja wittusaatanaa tuossa tilanteessa tulee hoettua, mutta jos ilmeisesti et kuitenkaan ole kardiologisella osastolla hoidossa vaan odottelet tuloksia kotosalla niin en usko, että tilanne on kohdallasi onneksi kovinkaan paha.
Lievät sydänlihastulehdukset todennäköisesti korjaantuvat ajan kanssa, tai sitten korkeintaan joudut popsimaan verenpainelääkkeitä ja betasalpaajia kuten minä, mikä on pieni hinta. Lukioaikoina samassa koulussa oli kaveri, joka oli myös urheillut kuumeisena ja päätyi sydänlihastulehduksen jälkeen pysyvästi pyörätuoliin. Ja on tuohon kuoltukin, joten siitä näkökulmasta esim. pillerin tai parin syöminen päivittäin sekä pysyvä haarakatkos sydänkäyrässä ei tunnu niin pahalta. Parhaimmillaan toivut tuosta täysin normaaliin kuntoon.
Voivat ne muuten sen varjoaineen laittaa ranteestakin ja vieläpä siten, että vaihtavat suunnitelmaa lennosta. Minulla kävi niin hassusti aikoinaan (vuonna 2011), että TYKSissä hoitsutyttö ajeli pallini karvattomiksi (oli vieläpä muslimiharjoittelijatyttö näin monikulttuurisena eksotiikkabonuksena), mutta lopulta ajelu oli turhaa koska toimenpide tehtiin oikean käden valtimosta. Siitä sitten letku sisään käden suonien kautta sydämeen.
Samassa toimenpiteessä otettiin sydämestä koepaloja tekemällä kaulaan reikä ja tunkemalla siitä letku, jonka päässä olivat leikkurit koepalaa varten. Sattui helvetisti ja samalla tuli rytmihäiriöitä. Osastolla olin muutenkin liki kolme viikkoa, josta valtaosan makuuasennossa letkuissa.
Sen jälkeen on joka vuosi tehty useampi EKG sekä ultraäänitutkimus tai pari. Nykyisin pumppu on kohtalaisessa kunnossa eli muuten lähes ok, mutta vasen kammio on paksuuntunut ja sydänrytmissä on pysyvä haarakatkos. Tämän lisäksi popsin betasalpaajaa ja verenpainelääkettä päivittäin. Periaatteessa verenpainelääkekin jo riittäisi.