Vituttaa yhtiökumppanin asenne. Häneltä unohtui pari firman nimissä sovittua päivämäärää, joten hän tuli lupautuneeksi toisaalle harrastusmenoon ja saunailtaan samaan aikaan kysymättä minulta mitään. Oli sovittu, että jos jotain menoa olisi luvassa, niin sitten toinen hoitaa. Juttu tuli ilmi pari viikkoa sitten, kun minulle pukkasi muuta puuhaa samalle ajalle, ja pyysin häntä hoitamaan sen työkeikan tällä kertaa. Oletin hänen voivan sen tehdä, kun ei ollut ilmoittanut esteestä. Silloin hän huomasi tuplabuukkauksensa ja pyysi anteeksi, eikä siinä mitään. Sattuuhan tuota.
Hän ei kuitenkaan ole sen koommin alkanut oikeasti selvittää tilannetta ja osoittanut esimerkiksi valmiutta jättää rellestystä väliin, vaan on olettanut noin vain minun hoitavan työkeikan tai osallistuvan firman kautta kustannuksiin, jos homma pitääkin teettää ulkopuolisella. Yritin ensin monta kertaa eri keinoin kauniisti vihjata, että sinä tämän sopan keitit unohtamalla aiemmin sovitun työjutun, joten voisit yrittää pistää asiat taas järjestykseen ja priorisoida työhommat. Ei mennyt perille. Eilen sanoin sitten suoraan, ja nyt on melkoista uhriutumista ilmassa: elämä on niin vaikeaa muutenkin ja kuinka hän on niin huono ihminen kun unohti ne jutut jne.
Onhan hänen(kin) elämänsä vaikeaa, ja unohduksia sattuu kaikille. Minä voin edelleen jättää oman menoni väliin ja heittää sen sijaan työkeikan yhteiselle firmallemme, mutta vituttaa tuo asenne. "Mun moka, sori siitä, mutta sun pitää nyt kuitenkin hoitaa se meidän yhteinen työjuttu joko uhraamalla siihen omaa aikaasi tai yhteisiä rahojamme, koska minä en voi (=tässä tapauksessa halua) tinkiä omasta huvittelustani."