Tulipahan taas todettua että ihmisiä ei vaan kiinnosta mikään ellei se satu omalle kohdalle.
Onnistuin eilen näkemään kun mänty antautui myrskylle, ja kaatuessaan repäisi sähkölinjat mukanaan. Oli muuten yllättävän kova paukahdus kipinöineen. Kyseinen linja ylitti tien ja nyt kun se rätkähti alas, niin linjat roikkuivat todella ikävästi (ja ennenkaikkea huomaamattomasti) aivan siinä tien päällä. Henkilöautolla olisi päässyt linjan ali molemmilta kaistoilta suht keveästi, mutta kuorma-autoilla se olisi ollut ihan senttipeliä päästä ali osumatta niihin. Soittelin sitten hälytyskeskuskseen kun ensimmäisenä paikalla olin. En ollut ainoa jolla oli asiaa 112:een, sillä jouduin jonottamaan noin viisi minuuttia päästäkseni läpi. Häken nainen käski sitten että jos viitsisin jäädä varoittamaan muita siitä linjasta ennen kuin paikalle tulee ketään, ja minäpä jäin.
Tuli sitten huomattua että vaikka suljin oman kaistani autollani jossa hätävilkut oli päällä, ja vedin itse huomioliivit päälle kun nousin autosta, niin eipä valtaosa autoilijoista olisi edes hiljentänyt ellen olisi heiluttanut käsiäni ja pysäyttänyt niitä autoja kuin puhallusratsiassa konsanaan. Mulla oli kanssa sellainen ongelma, että olisi pitänyt periaatteessa varoittaa molemmista suunnista tulevia, mutta en uskaltanut kävellä sen linjan alta, joten oli melko hankalaa ohjata liikennettä. Onneksi sain yhden kaverin kiinni joka tuli sitten avuksi varoittamaan toisesta suunnasta. Kyllä sitä tuli kaikenlaista porukkaa eilen nähtyä. Yksi keski-ikäinen nainen totesi minulle vaan että aha, kun sanoin lankojen roikkuvan tiellä, ja ajeli normaalisti läpi. Osa sitten ei vaan kerta kaikkiaan uskonut että pitää pysähtyä, vaan ajoivat kylmästi läpi tuskin edes tajuamatta että siinä oli sähkölinja rysähtänyt alas. Sekin oli suht normaalia kun joku auto oli kanssani pysähtynyt katselemaan tilannetta omalle kaistalleen (eli meillä autot olivat tukkineet molemmat kaistat), niin aina siitä löytyi joku urpo, joka väänsi reilusti pientareen kautta noista kahdesta hätävilkuin varustetusta autosta ohi. Paras oli ehkä autoilija joka tuli kaverini suunnasta. Kaverini ei saanut autoa pysäytettyä vaan sekin ajeli puhtaasti läpi. Sitten kun se samainen auto tuli minun kohdalleni, jossa oli ne kaksi autoa hätävilkuin molemmilla kaistoilla, niin isäntä päätti sitten alkaa tööttäämään kuin viimeistä päivää että antakaa nyt tietä. Lopulta vasta kun palokunta saapui paikalle niin kansa alkoi oikeasti pysähtelemään tai edes hidastelemaan.
Ei varmaan kovin hääviä olisi olla jossain suuremmalla onnettomuuspaikalla tekemässä tuota samaa. Tuo minun paikkani oli kuitenkin suoralla jossa oli neljänkympin rajoitus. Joku mutkainen kohta, maantienopeus ja pimeys niin saa olla jo aika hurjapää että tuota tekisi ns taviksen autosta löytyvillä varusteilla. Vähän yllätti että varmaan noin 10-20% kanssa kaikista autoista oli jotain ongelmaa saada ymmärtämään tilanne. Loput olivatkin sitten ihan asiallisia, ja osa tosiaan malttoi jopa jäädä hetkeksi siihen paikalle kanssani, kiitos heille.
Onnistuin eilen näkemään kun mänty antautui myrskylle, ja kaatuessaan repäisi sähkölinjat mukanaan. Oli muuten yllättävän kova paukahdus kipinöineen. Kyseinen linja ylitti tien ja nyt kun se rätkähti alas, niin linjat roikkuivat todella ikävästi (ja ennenkaikkea huomaamattomasti) aivan siinä tien päällä. Henkilöautolla olisi päässyt linjan ali molemmilta kaistoilta suht keveästi, mutta kuorma-autoilla se olisi ollut ihan senttipeliä päästä ali osumatta niihin. Soittelin sitten hälytyskeskuskseen kun ensimmäisenä paikalla olin. En ollut ainoa jolla oli asiaa 112:een, sillä jouduin jonottamaan noin viisi minuuttia päästäkseni läpi. Häken nainen käski sitten että jos viitsisin jäädä varoittamaan muita siitä linjasta ennen kuin paikalle tulee ketään, ja minäpä jäin.
Tuli sitten huomattua että vaikka suljin oman kaistani autollani jossa hätävilkut oli päällä, ja vedin itse huomioliivit päälle kun nousin autosta, niin eipä valtaosa autoilijoista olisi edes hiljentänyt ellen olisi heiluttanut käsiäni ja pysäyttänyt niitä autoja kuin puhallusratsiassa konsanaan. Mulla oli kanssa sellainen ongelma, että olisi pitänyt periaatteessa varoittaa molemmista suunnista tulevia, mutta en uskaltanut kävellä sen linjan alta, joten oli melko hankalaa ohjata liikennettä. Onneksi sain yhden kaverin kiinni joka tuli sitten avuksi varoittamaan toisesta suunnasta. Kyllä sitä tuli kaikenlaista porukkaa eilen nähtyä. Yksi keski-ikäinen nainen totesi minulle vaan että aha, kun sanoin lankojen roikkuvan tiellä, ja ajeli normaalisti läpi. Osa sitten ei vaan kerta kaikkiaan uskonut että pitää pysähtyä, vaan ajoivat kylmästi läpi tuskin edes tajuamatta että siinä oli sähkölinja rysähtänyt alas. Sekin oli suht normaalia kun joku auto oli kanssani pysähtynyt katselemaan tilannetta omalle kaistalleen (eli meillä autot olivat tukkineet molemmat kaistat), niin aina siitä löytyi joku urpo, joka väänsi reilusti pientareen kautta noista kahdesta hätävilkuin varustetusta autosta ohi. Paras oli ehkä autoilija joka tuli kaverini suunnasta. Kaverini ei saanut autoa pysäytettyä vaan sekin ajeli puhtaasti läpi. Sitten kun se samainen auto tuli minun kohdalleni, jossa oli ne kaksi autoa hätävilkuin molemmilla kaistoilla, niin isäntä päätti sitten alkaa tööttäämään kuin viimeistä päivää että antakaa nyt tietä. Lopulta vasta kun palokunta saapui paikalle niin kansa alkoi oikeasti pysähtelemään tai edes hidastelemaan.
Ei varmaan kovin hääviä olisi olla jossain suuremmalla onnettomuuspaikalla tekemässä tuota samaa. Tuo minun paikkani oli kuitenkin suoralla jossa oli neljänkympin rajoitus. Joku mutkainen kohta, maantienopeus ja pimeys niin saa olla jo aika hurjapää että tuota tekisi ns taviksen autosta löytyvillä varusteilla. Vähän yllätti että varmaan noin 10-20% kanssa kaikista autoista oli jotain ongelmaa saada ymmärtämään tilanne. Loput olivatkin sitten ihan asiallisia, ja osa tosiaan malttoi jopa jäädä hetkeksi siihen paikalle kanssani, kiitos heille.