Piti nyt oikein vielä kerran palata kiukuttelemaan aiheesta tarkemmin.
Tilanne siis on tosiaan itsellä se, että käytännössä olen lähikaveripiiristäni se ainoa sinkkujätkä. Kaveriporukka on tuommoista päälle 30v porukkaa pääosin. Toisinsanoen, noita kakaroita noitten frendien nurkissa tuntuu pyörivän ja itse täysin erilaisessa elämäntilanteessa.
Ahdistaa ja vituttaa ihan tosissaan, käyn iltalukiota tällähetkellä ja teen osa-aika hommia, joten omakin ajankäyttö on harmillisen haastavaa aina aika ajoin. Silti hiihtolomalla ehdottelin, että jos viikolla vaikka pokeria pienellä porukalla, niin yhtä ainoata innostunutta en saanut liikkeelle. Ja siis tämä ei ole eka kerta. Tuntuu, että siellä kotona istutaan mielummin perse homeessa kakaroiden ja vaimon kanssa, kun nähdään edes silloin tällöin kaveria. Otetaan nyt huomioon, että mielestäni omat ajatukseni ystävyyssuhteiden kunnossapidosta on ihan realistiset, enkä odota, että joka viikko on kavereita nähtävä, kyllä sille parisuhteelle ja lapsille tottakai pitää suuri osa siitä vapaa-ajasta panostaa.
En odottanut, että tuonne Belgian reissulle välttämättä ketään mukaan lähtisi esim duunien yms takia, mutta oletin, että joku frendeistä olisi ollut edes jollain tasolla kiinnostunut asiasta. Siis ylipäätänsä reissaamisesta frendien kanssa.
Tässä vaan rupeaa pikkuhiljaa ns. "ottamaan itteensä" tätä meininkiä. Kymmenen vuotta olen nyt saman porukan tuntenut ja kertaakaan ei esim reissua ulkomaille ole tehty yhdenkään tyypin kanssa. Pitääkö tässä oikeasti ruveta yrittämään vaihtamaan kaveripiiriä, vai onko omassa asenteessa nyt jotain korjattavaa ? Ihan vakavasti ?