Vittu että voi ahdistaa taloudellinen tilanne. Joulukuusta lähtien on työtilanne ollut vaihteleva, ja tämähän näkyy luonnollisesti palkassa. Vielä kun marraskuussa tehtiin remontti kämppään, koska töitä piti olla enemmän mitä ehditään tekemään. Remonttiin meni siis säästöt, ja siitä lähti vitullinen syöksykierre. Mennään kuun alkua ja tilillä on 50 euroa, eikä kaikki laskuja ole edes maksettu. Työpaikkaa ei voi vaihtaa kun tällä hetkellä töitä ei yksinkertaisesti ole. Luottokortti tapissa, koko homma on vitunmoista tekohengitystä ja oikeastaan odottelen milloin koko homma leviää käsiin.
Viimeksi olen tainnut nukkua kunnolla marraskuussa. Nukahdan aina miettiessäni tätä paskaa ja ensimmäisenä herätessäni tämä paska pyörii mielessä. Jatkuvasti kiristää, ja jos edes hetkellisesti innostun jostain asiasta, tulee henkinen nyrkinisku kehoon, joka muistuttaa että missä oikeasti mennään. Avovaimo valittaa kun olen etäinen, jatkuvasti pahalla päällä ja vittuuntunut. Ja oikeassahan tuo on, turha tätä olisi häneen purkaa mutta kun tuntuu että olen lamaantunut koko homman suhteen.
Lapsellisesti sitä toivoo että jostain tipahtaisi pari tonnia ylimääräistä, jotta saisi tämän homman käännettyä ja nukuttua pitkästä aikaa levollisesti. Tai saisi edes työpaikan jossa saisi tehdä täyttä kuukautta.