Vittu, että voi vituttaa toi duunipaikka. Eilen tuli vuoden sisällä neljännen kerran henkinen avari päin alvettia. Vitutusta lisää, että päätöksiä tekevillä henkilöillä ei ole munaa tulla kertomaan ikävistä ratkaisuistaan naamatusten. Viime syksynä sain ilmoituksen työpisteen vaihdoksesta perjantaina klo 16 tekstiviestillä ja nyt ei edes vaivauduttu ilmoittamaan, että kiinnostamani paikka (10 kk sijaisuus) olikin annettu toiselle hemmolle ilman mahdollisuutta edes hakea ko. paikkaa, vaikka näin oli alunperin luvattu. Odottelisin varmaan vieläkin tietoa asiasta, ellen olis sitä itse älynny mennä kysymään.
Ilmeisesti näinkin tyhmän on pakko alkaa tajuumaan, että viidentoista vuoden palveluksen jälkeen olen selvästi ei-toivottu henkilö talonjohdon silmissä. Olen varmaan liian kriittinen ja joskus uskallan jopa arvostella johdon touhuja, mutta duunini olen aina hoitanut ilman huomautuksia.
Vietin kevään sivistäen itseäni ja sain loppuun tutkinnonkin, mutta töihin palatessani Reverent palkittiinkiin koiran duunilla, paskemmalla palkalla ilman toivoakaan pääsystä entisiin saati parempiin hommiin. Näin valtio palkitsee kouluttautumista.
Koko kesän olen etsinyt uusia duuneja, mutta ihan koulutusta vastaavaa ei vaan niin helposti tän päivän työmarkkinoilta löydy. Eilisen takaiskun jälkeen alan vakavasti harkitsemaan vähän muitakin ei-niin-koulutusta-vastaavia duuneja, missä kuitenkin arvostettaisiin työntekijää vähän enemmän.
Onneks olin tajunnu jo ennakkoon ottaa torstain ja perjantain vapaaks, ni ainakin tänään voi ottaa sellasen kunnon kännin vitutukseen. Vittu, että vituttaa!