Minä valehtelen koko ajan, joka paikassa. Valehtelen myös itselleni, että puheeni ovat totta jotta minulle ei tulisi sellainen olo, että olen huono ihminen. Kaikki voittaa?
Minulla on aivan päinvastainen tilanne. Wikipedian asperger-artikkelista:
Rehellisyys on onnistuneen kommunikaation ehdoton edellytys. Aspergerit ovatkin tunnettuja siitä, että he noudattavat viestinnässään vahvaa pyrkimystä totuudellisuuteen. Jos vittuuntuisin perskärpäsistä, niin siitä, että väitettäisin valehdelleen. Tämä tila paheni keväällä 2007, kun yksi silloinen vitun ääliöavokkini lähti meneen, kun muka petin, vaikka en. Lopulta se katuvaisena - 3 kk eron jälkeen - myönsi jauhaneensa paskaa, niin helpotti ihmeen paljon, vaikka tiesin tietenkin, että paskaa jauhoi alusta asti.
Niin että paskanjauhajiksi luulijat ovat ihmiskunnan alinta kastia - minun iiriksissäni. Ei näillä tiedoilla, taidoilla, selkärangalla ja älyllä tartte jauhaa paskaa. Eri asia niillä, joilla näitä ei ole. Ai niin, mainitsinko jo luontaisen huikean vaatimattomuuteni?!