Että osaakin olla kyrpä päivä! Ihan kaikki on mennyt päin vittua ja sama menoo näkyy vaan jatkuvan. Ensinnäkin heräsin aamuyöstä siihen että pakki oli aivan sekaisin, ja aamuyö kuluikin sitten iloisesti vessassa juostessa ilman toivoakaan nukkumisesta. Sitten jatkettiin tällä joka-aamuisella vitutuksen aiheella, eli Suomen talvi oli järjestänyt taas mukavaa aamupuuhaa kun oli satanut muutaman sentin lunta ja tietenkin tuuli (lumityökoneen kuljettajan ystävällisellä avustuksella) oli kinostanut kaiken siihen autoni ympärille siten että parkkipaikalla seisoi vain iso lumikasa. Polvia myöden lumessa ja jalat märkänä autoa puhdistellessani en ajatellut lämpimiä ajatuksia Suomen talvesta. Kun pääsin työpaikan pihalle niin huomasin että olin jättänyt työpuhelimeni kotiin, eli eipä muuta kuin takaisin kotiin hakemaan sitä ja lopulta yli vartin myöhässä töihin.
Kun istahdin sitten töissä koneelle niin eikö tämä perkele ensi töikseen kaatunut eikä suostunut lähtemään käyntiin. Parin tunnin perkeleiden latomisen jälkeen sain lopulta koneen toimintakuntoon. Onneksi ei ollut kiireinen päivä töissä koska hommista ei tullut hevon vittuakaan, ei vaan oikein onnistunut mikään kunnolla kun väsytti ja vitutti niin paljon.
Äsken sitten tulin kotiin niin totta vitussa kotikoneen tuulettimet pitää hirveää mekkalaa täällä ja suoritinkäyttö näyttää 100%. Sen lisäksi verkkoyhteyden päällä oli keltainen huutomerkki ja mikään ei toimi. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen näyttäisi toimivan kyllä kone ihan normaalisti mutta kun ei enää muuta keksinyt niin modeemi katkoo koko ajan verkkoyhteyttä, muutamia kymmeniä sekunteja ehtii vaan toimia kun katkeaa taas uudestaan. Ja kaiken lisäksi vielä huomasin tuossa juuri että pari viikkoa sitten huollosta palautunut puhelin on alkanut taas vittuilemaan. Ja ihan sama vika vielä kyseessä kuin edelliselläkin kerralla.
Pienistä asioista koostuu iso vitutus! Varmaan en edes saa tätä saatanan vitutusketjun viestiäkään lähtemään, eiköhän tämäkin jonnekin bittiavaruuteen hävinne. Pitäisi varmaan mennä punkkaan, laittaa valot pois ja olla vaan ihan hiljaa, ja toivoa että katto ei romahda niskaan.
