Jos dobermanni käy kimppuuni ja minulla on pesismaila käsissä, niin varmasti vedän täysiä.
Eläinfriikeille ei aina riitä ymmärrystä täältäkään.
Koiran henki ei mielestäni paina ihmishengen/terveyden rinnalla kovinkaan paljoa, enkä lähde kovin herkästi koirien tappajia tuomitsemaan. Taustalla voi olla monia syitä, esim. se että pelkää vieraita koiria.
Kerran olen yrittänyt olla luontevasti kun jalkatilassa ollut koira (oma) alkoi minua tapittamaan ja vähän ärisemään. Lopputuloksena oli haava peukalonhangassa ja toivottavasti ei ikuinen pelko koiria kohtaan. Onneksi kaveri ehti väliin eikä koira päässyt sinne mihin pyrki eli kurkkuun kiinni. Samana vuonna seisoin vieressä kun koira repi em. kaverilta hanskan kädestä. Hanskan mukana lähti sentti keskisormea. Onneksi ehti nostaa käden eteen kun koira hyppäsi. Koira ammuttiin muutaman minuutin päästä samaan paikkaan.
Koirien kanssa en ole mm. näiden tapauksien vuoksi oikein hyvin viime aikoina toimeen tullut, vaikka kovasti haluaisinkin. Emännän nuorta mutta suurikokoista berninpaimenkoiranpentua yritin käyttää kusella ja lopputuloksena oli se, että minä seisoin paikallani ja 'leikkisä' koira pyöri ympärilläni ja haukkui. Paniikki oli jo tuolloin lähellä. Jos tuntematon koira tulisi minua edes haukkumaan saati sitten näykkimään ja koiran rotu olisi tiettyjä ennakkoluuloja herättävää, saattaisi paniikki iskeä ja käsi hapuilisi kättä pidempää. Ja isoa koiraa pitäisi tietenkin lyödä lujasti, muutenhan se suuttuu vain lisää. Enkä minä ainakaan tuollaiselle pelkotilalle/paniikille voi yhtään mitään. Ensin alkaa pelottamaan, ja sitten menee ns. hermot kun haluaa tilanteesta pois.
Puolet elämästäni olen koirien kanssa pelannut ja yrittänyt kasvattaa ja kouluttaakin. Nykyään en sitten mielelläni ole koiran kanssa huoneessa kahden, ettei hankalia tilanteita syntyisi. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa hankkia oma koira, sellainen helppo ja 'varma' rotu jota kautta voisi palauttaa luottamuksen koiriin.
