Olen aika läheltä nähnyt, miten pelihimo voi tuhota ihmiseltä kaiken: Perheen/muut läheiset, työn, mielenterveyden, fyysisen terveyden... kaiken tärkeän ja oikeasti merkityksellisen.
Tuossa tilanteessa sanoisin, että rehellisyys on paras lääke. Mitäs jos sanoisit suoraan kotona, että tuli mokattua ja muuhun tarkoitetut rahat pelattua. Ja että teet kaikkesi tilanteen parantamiseksi. Tässä pätee sama kuin muissakin riippuvuuksissa, eli ulkopuolisen on ensin vakea ymmärtää tilannetta. Mutta kun salama iskee tarpeeksi lähelle, niin silmätkin voivat avautua erilaisille asioille, pelihimollekin.
Näin varmaan täytyy tehdä, kaiken uhallakin. Voihan se olla, että oma olo ainakin paranee, kun saa mielen kevennettyä. Kiitos!