Voi kristus.
Ihmettelin herättyäni, että olenpa kerrankin hyvällä tuulella eikä masenna eikä ahdista yhtään. Itku lyhyestä ilosta. Isäntä soitti ja pyysi minua hakemaan puolestaan pikkubroidille siimaa Kalakaverista. Minä poika lähdin innoissani ja vaimokin oli hyvällä tuulella siitä hyvästä, että minä olin hyvällä tuulella. Minulla kun on tämä vaiva.
Moottoritien rampilla kiihdyttäessäni Mondeosta puhkesi rengas. Ajaa kihnutin seuraavalle rampille ja ajoin auton Kaukovainion TB:lle. Vaihdoin vararenkaan puhjenneen tilalle ja jätin rikkinäisen renkaan huoltikselle. Vitutti. Lienee pakko ostaa uusi rengas, sanoi huoltamon myyjä. Puhui, että se maksaa noin huntin.
Oulunsalon-reissu onnistui hyvin, mutta kun olin parkkeeraamassa autoa kerrostalokompleksin parkkipaikalle, otti Mondeo rajua kontaktia vasemmalle pysäköityyn VW:iin. Tuloksena komea lommo Mondeon takaovessa. Takalokari murtui. Volkkariin tuli maalivaurioita. Kävin kovaa jaakobinpainia siitä, ilmoitanko vastapuolelle vahingosta. Tulin siihen tulokseen, että rehellisyys maan perii, ja soitin Fonectasta saatuun numeroon. Nyt on asia muhimassa Pohjolassa.
Eniten vituttaa kuitenkin se, että vaimo on nokka solmussa. "Saat sitten korvata ite..." + mykkäkoulu. Se vituttaa enemmän kuin rahanmeno opiskelijan karttuisasta kädestä. En kuitenkaan ihan tahallani puhkaissut rengasta moottoritielle saapuessani, eikä arviointivirhe parkkipaikalla ollut sekään tahallista.
Voi vieteri!