Idiooteille ei saisi kyllä koiraa antaa lemmikiksi, etenkään vähänkään vaativampaa rotua. Tästä ollaan kyllä jossain toisessa ketjussa puhuttukin, mielipiteeni ei ole muuttunut mihinkään.
Yllä olevaan liittyen, vituttaa katsoa erään tutun paimenkoiraa. Raukka ängetään minne vaan hoitoon tuon tuostakin, eikä sille ole koskaan ollut selkeitä ja yhteneväisiä sääntöjä, vaan säännöt ja toimintamallit ovat vaihdelleet kulloisenkin hoitopaikan mukaan. Koira parka on ihan sekaisin, epätasapainoinen ja hankala käsitellä - eikä mikään ihme, sillä paimenkoiralle jo se on stressaavaa, kun ei ole yhtä selkeää laumaa.
Etenkin koiran omistajan asenne vituttaa oikein kunnolla, sillä koira on kuulemma niin "herkkä, että se loukkaantuu heti, jos sitä vähänkin komentaa". Milläköhän se sitten meinaa pitää isohkon paimenkoiran ruodussa, jos ei saa ääntään korottaa eikä pitää koiraa paikoillaan hihnassa?
Olen kerran ulkoiluttanut tuota koiraa, kun se oli kaverillani hoidossa, ja kaverilla oli jo omakin koiransa käsissään. Alkumatkasta koira säntäili ja hyppi ympäriinsä vailla mitään tolkkua, ja sen pitelemisessä oli täysi työ. Lopulta kun koira ymmärsi, että nyt kuljetaan vasemmalla puolella hyppimättä, se silminnähden rauhoittui ja rentoutui, ja koko loppumatka sujui hyvässä yhteisymmärryksessä.
Kaverini mainitsi myöhemmin koiran omistajalle, että "Azul muuten sai sun koirasi käyttäytymään lenkillä, kun vähän korotti ääntään ja jaksoi kerta toisensa jälkeen siirtää sen vasemmalle puolelleen". Sen sijaan, että omistaja olisi ollut hyvillään siitä, ettei koira olekaan toivoton tapaus, hän alkoi väittää, että "nyt se koira ei ainakaan enää tottele, kun sille jäi traumat".
Silloin vitutti. Enkä muuten vieläkään ole keksinyt, miten joku voi kuvitella, että koiralle voi jäädä traumat siitä, että joku saa sen kulkemaan
rauhallisena ja
rentona...