Sama se meikäläistäkin vituttaa. Etenkin näinä rankkoina aikoina ei vaan jaksais olla yksin vaan haluais että olis joku jonka kanssa jakaa surut ja jolta saada tukea.
Tuttu tunne, erittäin tuttu tunne. Itse olen sairastanut jonkin asteista masennusta jo parin vuoden ajan ja sitä on usein tuntenut itsensä turhaksi, kun ei ole oikein koskaan ollut ketään joille voisi tunteistaan puhua. Nämä tilanteet ovat ainakin itselläni johtaneet usein siihen, että sitä sitten ahistuu pikku hiljaa entistä enemmän ja huomaamatta. Pohjalla on käyty pariin otteeseen, mutta sieltä ollaan kyllä aina noustu.
No joo meni kyllä lieväksi off-topiciksi tämä postaus, mutta vitutuksen aihehan tämäkin.