Mua risoo gloryhunterit, joilta pukkaa vittuiluviestiä heti, kun yks joukkue selvittää tiensä finaaliin. Ehkä jos olis käynyt viimeiseen 15 vuoteen pelissä, niin tietäisi, ettei kyseinen biisi soi enää maalilauluna Isomäessä. Ottaa päähän kaverit, jotka eivät seuraa kiekkoa, eivätkä ymmärrä, miksi mua vituttaa sen saman joukkueen finaalin pääsy. Yritin turhaan selittääkin asiaa, mutta se vain nosti vitutuksen toiseen potenssiin. "En tajuu sua. Se on vaan urheilua." Just joo.
Mulla on yläasteelta (ja lukiostakin) luokan (ehkä koko koulunkin) ainoana todellisena Lukko-kannattajana sellaisia traumoja, että pienen seuran yllätys ei kyllä lämmitä mieltä yhtään. Varsinkaan, kun tiedän, että saan kuunnella puolitutuiltakin sitä paskaa taas ainakin siihen asti, kun Lukko sijoittuu paremmin. Ja sen todennäköisyys on..? Sitä odotellessa...
Kaikkein huvittavinta on, että kun Lukolla on mennyt pitkään paljon paremmin, niin minä en ole vittuillut kyseisille ihmisille pätkän vertaa, koska olen ollut tietoinen, että tulee sekin päivä, kun asetelma on päinvastoin. Mutta eipä se ole ikinä vähentänyt vittuilua toiseen suuntaan. On tässä vissiin vähän sama fiilis kuin -92, kun porilaiset tiputtivat yllättäen Lukon pleijareiden ekalla kierroksella ja yläastelaistyttö väänsi porua kotona, että ei kai mun ole pakko mennä huomenna kouluun. Mutta sinne sitä vaan mentiin hammasta purren...