Tiedättekö sen tunteen, kun pitkään odotettu kesäloma onkin onnistunut? Vielä pari päivää lomaa jäljellä, viimeinen viikonloppu kuluu pääkaupunkiseudulla kaverilla grillaillen ja olutta nautiskellen, mutta aika rauhaksiin, jotta maanantaina ollaan taas virkeänä loman jäljiltä levänneenä. Akkuja on ladattu, mieli on saanut levätä. Ei ole tarvinnut suorittaa, on vain saanut olla. Erittäin hyvään paikkaan sopiva tauko.
Ei ole torstaille isommin ohjelmaa, parturissa käynti, vähän vaateostoksia ja sen jälkeen lepäillään loppupäivä kotona sohvalla maaten...aivan, tankkaamassakin pitäisi käydä valmiiksi. Ajetaanpas tankin kautta.
100 metriä ehdit ajaa kotipihasta, kun vaihdelaatikko pamahtaa Audista paskaksi ilman mitään aikaisempia oireita tai häiriöitä. Ei liiku senttiäkään vaihteella, ei eteen, ei taakse. Siinä keskellä tietä yrität sitä työnnellä sivumpaan, ettei ihan keskelle tietä jäisi ja kaikkia muita blokkaisi. No vapaalle sentään menee, työnnetäänpä se 80 metrin päähän dösärille tuossa helteessä. Jäätiinpä ensimmäistä kertaa tien päälle, vittu 100 metrin päähän kotipihasta.
Soitto hinurille, odottamaan korjausarviota ja järkyttävä vitutus päälle, kuinka monta tonnia korjausarvio onkaan. Yksi epäonnistunut päivä sitten kumosikin käytännössä kaikki hyvät. Muutama kuukausi takaperin ehdin maksaa viimeisen osarin ja sain auton vihdoinkin omaksi, muutoin autossa ei ole ollut yhtään mitään korjattavaa huoltojen lisäksi. Ei vittu mä sanon.
Pienen pieni mahdollisuus jollekin pienelle viallekin on, mutta tässä vitutuksessa en pidätä hengitystä sitä odotellessa.