No, duuniin tulee lounasseteileitä Hesburgeriin. Ajattelin, että mikäs siinä, käyn eväällä siellä. Ei siinä muuta kun kävelen Itäkeskuksen Piazzan päästä päähän ja tuo matka kesti kutakuinkin 10minuuttia jo valmiiksi kipeillä jaloilla. Miksikö? No saatana kun siellä ei pääse kenestäkään ohi. Laskin huvikseni, 17 lastenrattaita työnnellyttä rouvaa meni joko ohitseni tai oli tukkeenani suht. lyhyellä ruokkiksella.
No, ei tämä mitään. Ajattelin sitten nopeasti ottaa pari purilaista matkaan ja safkata taukohuoneessa. "Pikkuhetki menee", tokaisi Hesen myyjäneitokainen. 15minuuttia istuin tyhjänpanttina odottelemassa hampurilaisiani ja lopulta sitten sain ne mukaan ja matkaan. Ei ollut edes jonoa, vittu mitä ne siellä oikein kuhni kun ei näyttänyt homma pelaavan!
Toiset 10min takaisin duunipaikalle. Syynä rattaat, somalit (koko perhe peittää käytävän) ja vanhukset. Työnantaja kävelee vastaan: "lastauslaiturilla on kuorma, safkaa myöhemmin". Vein hampparit taukohuoneeseen ja kävin työhön - Mikäs siinä, äkkiä muutaman lavan pihalta roudaan sisään, ajattelin.
Takaisin sitten yllätystyökutsun jälkeen sitten taukohuoneeseen.. Mitä näenkään, vittu tyhjiä hesburgerpapereita pöydällä! Eikä silminnäkijöitä, VITTU! Tyydyin sitten kahvikupposeen, ei oikein jeesannut. Ylimääräisiä taukoja ei siunaantunut enää päivystysduunin vuoksi, tietenkään. Tiukat aikataulut jne.. vittu soikoon.
Voin sanoa, että aivan saatanan ylikuumassa bussissa himaan kurni sen verran terävästi ettei tiennyt mitenpäin olisi.
Vitutti koko päivän, nyt vasta alkaa toipua. Ja kuudelta ylös.