Vielä kolme päivää kauppiksen toisen vuoden ensimmäistä työharjoittelujaksoa jäljellä, eikä voisi vähempää kiinnostaa mennä taas huomenaamunna kymmeneksi Siwaan. Ei siinä mitään, ihan ok hommaa se on, ja muutenkin harjoittelu on ollut huomattavasti positiivisempi kokemus kuin peruskoulun TET-jaksot. Mutta kun ainoana palkkana on henkilökunta-alennus ostetuista tuotteista ja koululta kolme euroa ruokarahaa päivässä, niin ei vittu tätä jaksa!
Monet sanovat, että "kivempaahan se töissä on olla kuin koulussa". Pitää ehkä sinällään paikkansa, mutta kun itselläni ei ole oikein kanttia lintsata työpaikasta, vaikkei sinne siis työsuhdetta olekaan. Koulusta sen sijaan voi olla aivan helposti, ilman mitään omantunnontuskia, pois, mutta työharjoitelussa siellä pitää värjötellä aina se kuusi tuntia päivässä. Yhtä pitkiä koulupäiviä meikäläinen ei ole viettänyt peruskoulun jälkeen, vaan poissaoloja on todella paljon.
Noh, kai nämä kolme jäljellä olevaa päivää nyt vielä jotenkin menisivät, mutta kun hölmönä ihmisenä kerroin harjoittelupaikkaa syksyllä hakiessani, että maalis-huhtikuussa on myös toinen työjakso, pitää sekin siis hoitaa. Muuten todennäköisesti lähettäisin alkuvuodesta eroanomuksen kouluun, koska sitä paskaa ei tahdo millään jaksa. Nyt siellä olisi kuitenkin jotenkin värjöteltävä pari kuukautta ennen tuota toista harjoittelujaksoa. Ja kivasti sekin asettuu juuri jokavuotiseen elämäni huippuhetkeen eli SM-liigan pudotuspeleihin. Niiden nautinto on siis jo nyt mennyt, vaikka JYP sinne sattuisikin pääsemään. Toki peleissä on mahdollisuus käydä jne., mutta ei siitä hommasta osaa nauttia, kun takaraivossa on ajatus, että "huomenna - tai ylihuomenna, mutta kuitenkin - taas kuudeksi tunniksi ilman palkkaa jonnekin kauppaan".
Ei saatanan vittu kun vituttaa taas! Perkeleen perkele!