Pääsinpä taas vaihteksi töihinkin muutamaksi päiväksi. Hauskaahan se on, että jostain rahaakin työnnetään, mutta voi kiesus niitä "työkavereita".
Asiaan saattaa hieman vaikuttaa se, että olen itse 20-vuotias, ja nämä työkaverit jokainen +40v., suurin osa jo lähellä eläkeikääkin, emme ole välttämättä aivan samalla aaltopituudella. Varsinkin kun näillä tuppaa jutut olemaan suurinpiirtein yläaste-tasoa. Aikuiset ihmiset naureskelee ja kertoo ylpeinä, että mitä tulikaan taas kännipäissään tehtyä ja sanottua, missä oltua jne. Seuraavaksi tappelevat keskenään mitä typerimmistä asioista ja päälle päätteeksi haukkuvat kaikki muut, ulkopuoliset ihmiset, juoruilevat ja puhuvat paskaa. Ja ei ole varmaan vielä sellaista päivää tässä vuoden aikana ollut, että edes jollain olisi joku asia hyvin. .
Ja sitä en kertakaikkiaan voi sietää, että aina löytyy joku, joka tahtoo kertoa miten huonosti Ässillä taas menee. Tietävät tasan tarkkaan miten fanaattinen olen, ja kun en muihin juttuihin jaksa lähteä mukaan, niin jotain täytyy yrittää. "Kaikenmaailman jämämiehiä ostellaan, jotka ei osaa kun tapella ja soittaa suutaan", niinpä niin. Mitäpä jos joku kaunis päivä raahautuisi itse sinne hallille, toisi muutaman sentin seuran kirstuun, niin joskus pystyttäisiin hankkimaan niitä nimimiehiä. Ja pystyisi sitten tekemään niitä viiltäviä syväanalyysejä joltain muultakin kuin Satakunnan Kansan pohjalta.
Ylimääräistä työmotivaatiotahan tuosta saa. Äkkiä kun tekee hommat pois alta, niin pääsee kuuntelemasta sitä ainaista kitinää.
Kieltämättä usein tuntee itsensä porukan ainoaksi täysjärkiseksi.
Eipä kai tässä juuri nyt muu vituta. Eikä tämäkään kauaa, kun enää huomenna tarvii mennä.