Lauantaina kosin lapseni äitiä, pitkäaikaista avovaimoani. Sain tietysti pakit, kuten asiaan kuuluu. Kultajousen paskapulju ei suostu antamaan rahoja takaisin sormuksesta, vaan kirjoitti jonkun vitun lahjakortin kyseisellä summalla. Mitäs vitun paskaa mää sieltä haluan monella sataa euroa? Vittu että vituttaa nyt just kaikki. Pieni seitinohut maanantaihumala ihan paikallaan.
Niijoo ja nälkä ois kans, mutta jääkaapissa ei oo muutako jämiä siitä vitun juhla-ateriasta, jonka tuota kosintaa varten järjestin. Ei sattuneesta syystä oikein maistu.
Ensiksi tsemppiä sinne vaikeassa tilanteessa. Meillä taas homma menee vähän toisinpäin, eli avovaimon mukaan naimisiin pitäisi päästä mitä pikimmin, vaikka taloudellisesti ei tällä hetkellä ole mahdollista järjestää mitään isompia kekkereitä, joita hän tietysti toivoisi. Itselle riittäisi ihan vaan suhteen virallistaminen lyhyen kaavan mukaan. On tämä vaan vaikeaa välillä, totta kai haluaisin tarjota toiselle sen mitä hän tahtoo, mutta vasta sitten kun rahatilanne antaa siihen kunnolla mahdollisuuden.