Kaikki tuntui kerrankin elämässä onnistuvan, mutta nyt tiputtiin korkeammalta kuin koskaan. Vaimo ottanut 'vähän' pikavippiä peliriippuvaisena, kun löysin laskuja piilosta. Tällä hetkellä todella avuton olo ja hämmentynyt. Talokin ostettu vuosi sitten yhteisenä. Noin suurta summaa noilla riistokoroilla on aivan mahdotonta selviytyä. Luottamus toiseen hävinnyt täysin. Lapsen takia ei oikein voi purkaa omia tunteitaankaan. Mitä ihminen voi tehdä tässä tilanteessa?
Vaimon kanssa haluaisin keskustella, mutta en tiedä mitä sanoisin, koska en juurikaan tiedä miten auttaa tai selviytyä. Pahimmalta tuntuu asioiden salailu ja että riippuvaisuuden on annettu viedä siksi niin pitkälle. Onkohan täällä kenelläkään kokemuksia ja vertaistukea?
Vastaavan tapauksen läheltä seuranneena tietysti ensimmäinen asia on saada raha-asiat järjesteltyä. Onko se sitten ulosoton kautta vai pankilta/vanhemmilta/sukulaisilta lainaamalla, kartoittakaa teille paras vaihtoehto.
Sitten itse asiaan, noin pahaksi edennyt peliongelmainen tulee olemaan lopun elämäänsä peliongelmainen. Se että saatte tämän keissin hallintaan ja elämän taas "raiteilleen", ei poista ongelmaa. Toki se voi hiipua ajan myötä, mutta mukana se tulee kulkemaan hautaan asti. Vaikka vaimosi on pelannut viime aikoina kymmeniä tuhansia ja vannoo ettei pelaa enää koskaan, näin asia ei useimmiten mene. Jotkut toki oppivat ns. kerrasta, mutta on mahdollista että ongelma toistuu. Siksi kannattaa vaikeuttaa mahdollista pelaamista kaikin tavoin. Alkuun kannattaa ehdottomasti ottaa vaimon kaikki rahaliikenne hallintaan. Se ei ole millään muotoa "kyttäämistä" tai "tarkkailua", se on vaimosi parhaaksi. Pankkitunnukset pois ja sinä hoidat laskut ja maksut. Vaimolle käyttörahaa ja muihin menoihin tarpeen tullen. Näissä asioissa ei kannata olla sinisilmäinen, koska ensimmäinen kerta. Tiukka linja alusta asti niin hyvä tulee. Totuttelua se toki vaatii, ja lisää varmasti vaimosi häpeää ja tuskaa. Mitä pidemmän aikaan kuluu ja repsahduksia ei tule, voi rahaliikennettä palauttaa normaaliin päiväjärjestykseen.
Toinen juttu mitä pelätään, on luottotietojen menetys. Tottakai se vituttaa ajatuksena olla luottokelvoton, mutta se on peliongelmaisen pelastus. Lisää velkaa ei vaan tule, piste. Jos ei sitten kavereilta vippaile, mutta niillä vastaavia summia on epätodennäköistä saada. Ja kolme vuotta on lyhyt aika. Siinä ajassa elämän saa yleensä raiteilleen, kun ei pelit ja "josko sittenkin ottaisin vielä vippiä..." -ajatukset pyöri niin vahvasti mielessä. Toki yksinäisen elämää se vaikeuttaa huomattavasti, mutta teidän tapauksessa ei. Ainut joku puhelinliittymän vaihtaminen, minkä sinäkin voit tehdä vaimollesi. Tätä kannattaa oikeasti miettiä. Annatte mennä yhden pienimmän mahdollisen vipin, jos siis monta lainaa erikseen, ulosottoon ja päätyyn asti. Vaimosi tuskin ajatusta purematta tulee ostamaan, mutta iso painoarvo on sinunkin sanalla, koska yhdessä yritätte asioita järjestellä. Luottamus on sitten asia erikseen, mutta tämä tuo mielenrauhan siinä suhteessa, ettei vaimollasi ole mahdollisuutta velkaantua lisää. Se ei nimittäin ole kaunista katseltavaa, kun peliongelmainen selviää pahoista veloistaan vain ja ainoastaan uusiakseen ne.
Edit. Ja tsemppiä niin perhanasti! Kyllä ne asiat siitä selviää, jos ja kun molemmilla on halua ja tahtoa.
