Viestin lähetti Tatzka
Älä soita, soittakoon sinulle, mutta liikoja en odottaisi, miksi toimivassa suhteessa tehtäisiin noin?
Niin, tarkemmin sanottuna asiahan menee meillä kaiketi niin, että nyt kun tyttöystäväni(!) on ensi maanantaina lähdössä armeijaan, haluaa hän nähdä jostain kumman syystä muitakin ihmisiä kuin minua.
Ja ilmeisesti lääkekuurinsa oli alkanut purra, sillä kuume oli laskenut samaisena iltana eikä enää aamulla noussut.
Sen verran voisin asiaa selventää, ettei minulla varsinaisesti ollut mitään sitä vastaan, että hän tapaa muita kavereitaan, mutta jos olisi esim. perunut seuraavan päivän menomme vedoten sairauteen ja lepoonsa, olisin ollut todella hiilenä. Nyt näin ei käynyt, eilen vietimme koko päivän yhdessä keskustellen tulevasta armeija-ajasta ja sen vaikutuksista.
Tiedän vallan hyvin seurustelevani erikoislaatuisen ihmisen kanssa, mutta siitä toisaalta hänessä pidänkin.
Sori off-topic.
Ja Tatzkalle, ei, en anna hänen viedä minua kuin pässiä narussa.
Tuli muuten näitä vastauksia lukiessa (kiitos kannanotoista, btw) mieleen, että Jatkoajasta löytyy todella rakkauden kolhimia ja katkeroittamia kyynikoita. Eipä siinä mitään, joskus pessimismi toimii, mutta itse en ole sitä tyyppiä, joka ottaa jalat alleen tilanteen vaikeutuessa.
Carlos, taisin sanoa: "Jaahas.", en niin kovin iloisella äänensävyllä.
edit: Ja jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin tämä kuvio, pieni pyyntö, että lähettää vaikka yv:n. Tässä ketjussa sitä on turha puida..
edit2: Tulin asiaa ajatelleeksi, lähinnä omaa reaktiotani, ja tulin siihen tulokseen, että suivaantumiseni taso johtui lähinnä siitä, että ottaen huomioon tulevat vaikeat ajat, olen hieman epävarma jatkosta ja ns. "penkin reunalla", joten saatan ylireagoida kaikkiin epäselviin asioihin. Luonnollista se kai on. Mutta mitä nyt tänään olimme yhdessä, hieman parempi mieli. Kultani sanoi minulle, ettei halua, ei kaipaa ketään muuta rinnalleen kuin minut.