K
kiwipilot
Mulla on tuttavapiirissä kaksi sairaanhoitajaa, joista kummankaan en ole kuullut pitävän itseään lääkäreitä parempana tai valittavan palkasta. Kylläkin jatkuvasti pieneneviä resursseja ja kiirettä ovat valittaneet, mutta lähinnä asiasta keskustellessa, ei elämäntapanaan. Ok, toinen on välillä naureskellut uusien lääkärien tärkeilylle, mutta 30 vuotta duunia tehneenä ehkä siihen on hiukan perspektiiviäkin. Ja kai niissä lääkäreissäkin kusipäitä on, kuten muissakin ammattikunnissa paitsi opettajissa.
Minäkin tunnen monta sairaanhoitajaa jotka ovat tyytyväisiä duunissaan, mm. vaimoni. Mutta suurelle osalle tuntemistani sairaanhoitajista - lähinnä naispuolisista - on työnteko täyttä tuskaa edellä mainitsemistani syistä. Yleensä nämä mammat ovat olleet koko uransa sillä yhdellä ja samalla osastolla työpaikassa missä työnkierron mahdollisuus on erinomainen: ei vaan uskalleta poistua tutusta ja turvallisesta vaan vittuunutaan siellä yhdessä ja samassa mestassa. En vaan ymmärrä. Tällä hetkellä olen duunissa/harjoittelussa avopuolella päihdetyössä. Kyseessä on päivätyö missä yksikään sairaanhoitaja ei valita kuinka vittumaista työtä joutuu tekemään tai kuinka palkka on paska. Ja sama homma ensihoidon puolella.