Jumalauta, että rauhoitti! Ollut nyt yskä päällä (enemmän ja vähemmän) n. 8 viikkoa ja olen ollut jo varma keuhkosyövästä. Kyllähän sinne vastaanotolle on kaiketi vielä mentävä vaikkei muita oireita olekaan, eikä yleensä ole edes kipeäolo. Alkoi mukavasti ilmeisesti keuhkokuumeena 8 viikkoa sitten. Kolme vuorokautta putkeen nukkumatta ja syömättä vain yskien kuumehorkassa. Lopulta yskösten mukana tuli jo verta. Antibiootit on syöty ja kortisooniakin vedetty, mutta edelleen tuo yskä on etenkin aamuisin. Muutoin kaikki ok ja kolmenviikon työkeikkakin tuli välissä vedettyä. Keuhkokuva pelottaa.
Onko lääkärisi selvittänyt, olisiko sinulla mykoplasmaa? Se kun muhii perkeleellisen sitkeästi eikä kuole perusantibiooteilla, eikä välttämättä edes tujummallakaan antibiootilla niin vain. Omakohtainen kokemus aiheesta vuoden 2010 joulukuun puolivälistä maaliskuun loppuun, tämän ajan olin sairaslomalla ja välillä vajaat kolmisen viikkoa TYKSissä sydäntautiosastolla vuodepotilaana puolikuolleena. Tai alussa lähempänä kuollutta kuin elävää, istumaan nouseminenkin nosti valtaisan hikoilun ja vei voimat.
Syksyllä 2010 minulla oli ensin influenssa tai ärhäkkä flunssa. Siitä en tuntunut kunnolla tointuvan - yskää riitti, ja kurkunpäähän muodostui erittäin sitkeitä ysköksiä, joiden koostumus muistutti pikemminkin raakakumia kuin limaa. Siinä sitten toista kuukautta yskiskelin, samalla kun oli lähes päivittäin pakko kakoa näitä ysköksiä. Joulukuussa 2010 heilahti sitten viideksi päiväksi 40 asteen kuume. Työterveydessä sitten keuhkoröntgen ja veriarvot, diagnoosiksi keuhkokuume ja vajaaksi kuukaudeksi kotiin antibioottien yms. troppien kanssa. Samalla oli ulkonaliikkumiskieltokin, koska tuolloin olivat tulipalopakkaset. Kuukauden aikana olo ensin koheni jonkin verran, mutta alkoi sitten heiketä kun sairasloma läheni loppuaan, varsinkin öisin heräsin kun sydän hakkasi.
Keuhkokuume kyllä parani ja se yskäkin poistui, mutta lääkärin jälkitarkastuksessa otettiin varmuudeksi sydänkäyrä kun valitin näitä oireitani ja hyvin heikkoa oloa. Sydänkäyrän jälkeen sitten jo tulikin pikapassitus sairaalan ensiapuun ja sieltä em. sydänosastolle TYKSiin. Lepopulssi oli yli 125, sydämessä vajaatoimintaa, sydänlihastulehdus ja sen aiheuttama ammottava läppävika. Ilman hoitoa olisi hengenlähtö ollut lähellä, ainakin jos olisin töihin yrittänyt könytä sydänlihastulehduksen kourissa.
Aluksi eivät tienneet tarkempaa syytä, mutta revittyään sydämestä koepalat yms. löytyi tuo mykoplasma, joka oli siis keuhkoista häädetty mutta edennyt sieltä sitten sydämeen. Mykoplasma lähti sitten kun sain kolmea eri antibioottia suoraan suoneen yötä päivää ja muutakin kemikaalia naamaan, mutta sydänlihastulehduksen vaurioissa kesti sitten melkoisesti. Tosiaan 3,5kk sairaslomaa ja edelleenkin popsin betasalpaajia ja verenpainetta alentavia lääkkeitä vielä yli vuosi mykoplasmatartunnasta, koska sydänlihas ei ole ihan sataprosenttisessa kunnossa vieläkään. Nyt on jo aika lähellä normaalia sentään.
Eli minusta sinun kannattaisi selvittää, olisiko elimistössäsi kenties edelleen infektio ja mahdollisesti tuo mykoplasma, jonka oireisiin yleensäkin kuuluvat pitkittynyt yskä ynnä muu. Harvalla se tekee tämmöistä kuin minulle teki, mutta jos se sydämeen asti sattuisi sinullakin pääsemään, niin silloin on vitutusketjun sijasta ihan konkreettisena mahdollisuutena päätyä RIP-ketjuun.
