Jatketaan samalla linjalla kuin muutamassa aiemmassakin postauksessani tähän ketjuun: MS-tauti. Ai perkele, on se kyllä sitten vaan niin vittumainen vaiva. Lähdin tänään innosta soikeana n. kilometrin pituiselle umpihankikävelylle kohti lähikauppaani. Ensimmäisessä alamäessä huomasin, että nyt ei ole kaikki jaloissa kunnossa, kun ei jarruttavaa voimaa ollut nimeksikään. Noh, kauppareissun sain suoritettua, vaikka jouduinkin koko ajan ottamaan tukea milloin mistäkin kohdalle osuneesta hyllystä. Noh, ostokset maksettuani lähdin kotia kohti ajatuksena kävellä vähän varovaisemmin välttääkseni kaatumiset. N. kymmenen metriä kaupan ovelta tipahdin polvilleni, reisissä ei vaan ollut enää voimaa jäljellä. Yritin kyllä kammeta itseäni takaisin tolpilleni, mutta turhaan. Ei niin ei. Onneksi muijalla oli kännykkä mukana, joten ei kun taksia soittamaan. Taksin saapuessa olin edelleen maassa, tässä vaiheessa jo perseelläni kaikkien ylösnousuyritysten seurauksena. Muija sitten selitti taksikuskille, että ei, mieheni ei ole humalassa, vaan hän sairastaa MS-tautia ja menetti yht'äkkisesti voimat molemmista jaloistaan. Siitä sitten taksikuski reippaana äijänä nappasi mua kainaloista kiinni ja istutti Mersun etupenkille. Alaovella kiitin kohteliaasti ja sanoin, että enköhän selviä tästä itsekin. Ja selvisinhän minä, kontaten hissiin ja hissistä kotiin saakka.
Nyt n. kuusi tuntia myöhemmin, kun olen vaan levyttänyt sohvalla, kokeilin ottaa muutaman askeleen ja toden totta, sehän onnistui jo nomaalia kävelyä hipoen. Tässä on nyt vaan tällä hetkellä liikaa pelissä, että sairaus voisi ottaa (jälleen) vallan kehossani, joten toivon koko sydämestäni, että kunnon yöuni palauttaa liikuntakykyni edes lähelle normaalia. On vaan niin ylivoimaisen perseestä se, kun ei ikinä tiedä, että koska tämä tauti päättää puraista ja koska päästää irti, jos on irti päästääkseen. Yli vuosi takana lähes oireetonta elämää, joten uskalsin vuoden alussa aloittaa työkokeilun ja työelämävalmennuksen ja nyt sitten kesken näiden kriittisimpien vaiheiden tulee puskista tällainen "pikku" vaiva. Saatana! Eivät ole taaskaan menneet nallekarkit tasan.