Ekana oli selkeä suunnitelma tälle päivälle. Piti tulla hauska päivä. Olisipa vaan kuitenkin pitänyt tajuta ensimmäisestä huonosta viitteestä, että pieleen menee. Ensimmäinen huono viite tosin johtui vain historian opettajastamme, joka ns. teki kivat ryhmällemme. Aiemmin hän oli antanut meille n. 20 esseeaihetta, joista piti tulla kokeeseen kaksi kirjoitettavaa neljästä vaihtoehdosta. Luokkaan tullessaan hänen ensimmäinen ilmoitus on, että tuleekin kaksi vaihtoehtoa, josta toinen on kirjoitettava. Ei tuossa vielä mitään, mutta noista kahdesta vaihtoehdosta kumpikaan ei sitten kuulunut niiden 20 alkuperäisen vaihtoehdon joukkoon. Luin siis silmät kiiluen faktoja Suomen sisällissodasta kahden aikaan viime yönä täysin turhaan. Kiitos.
Kokeesta selvisin kuitenkin kai kohtuullisesti, ja siitä rohkaistuneena päätin lähettää pari tekstiviestiä liittyen illan suunnitelmiin. Niiden seurauksena, kuten myös lyhyen puhelun, meni illan aiemmat ideat uusiksi. Tuossa kohtaa vitutus oli melkoinen, mutta koska olen nainen, suuntasin lyhyehkölle kauppakierrokselle, ja mieliala kohosi. Tuolloin tosin myös päätin korpeentuneena, että en kyllä iltaa kotonakaan istu, en, vaikka yksinäni ja uhmallani lähden jonnekin huitelemaan.
Noiden pilalle menneiden suunnitelmien tilalle piti sitten kuitenkin olla vielä tiedossa jotain muuta aktiviteettia, ja niiden selviämistä odotellessa meni loppu päivä. Mitään aktiviteettia ei nyt sitten ollutkaan. Ja kyllä, aiemmin päivällä välähdelleestä uhmasta huolimatta istun tällä hetkellä kotonani kettuuntuneena, vaikka piti olla jossain hieman muualla.
Korpeaa aivan uskomattoman paljon. Taidan pamauttaa kaikki vekottimet puhelimesta laavalamppuun kiinni, laittaa korvatulpat korviin ja mennä nukkumaan. Hyvää yötä. Vittu.