Tämä todistaa sen, mitä olen aina epäillytkin eli opettajien motivaatio duuniinsa on pyöreä nolla.
Jos tosissasi olit, niin voin rauhoittaa mieltäsi ja kertoa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun jätin lupaamani kokeet korjaamatta. Sen verran henkilökohtaisesti tuon otin, että voin kertoa sulle loppuviikkoni ohjelman, ja samalla valottaa, miksi päädyin noin julmaan ratkaisuun.
Koe oli perjantaina, ja ajattelin alunperin, että palautan ne vielä ennen lomaa. Muistan itse, että ainahan noita tuli odoteltua. Mulla oli keskiviikkona kahdet kokeet ja duunipäivän päälle opettajakokous. Jäin korjaamaan toista satsia koululle kokouksen päälle, kotona olin puoli yhdeksältä. Aamulla ysiksi koululle, jossa odotti em. koesatsin palautus, joulujuhlaharjoitukset ja puolenkymmentä luokallista jaksoarvosteluja, nämä siis normaalien tuntien päälle. Olin kotona kylläkin jo neljältä, mutta seiskalta alkoi yökoulu, jonne olin heikkona hetkenäni lupautunut valvojaksi aiemmin syksyllä. Pistin jengin nukkumaan kahdelta yöllä ja nappasin koenipun nokan eteen. Pääsin nukkumaan puoli neljä. Seiskalta ylös, sijaisen preppaus ja kotiin siivoamaan. Otin tunnin torkut iltapäivällä, siitä sitten omiin menoihin illaksi. Lauantaina takaisin koululle myyjäisiin, kuusi tuntia siellä yleismiehen hommissa. Sunnuntaina kyläilyä puoli kuolleena, illalla koomaisena koneen äärellä, kun ei kiinnostanut mikää älyllisempi ja kaikista vähiten koenippu, joka ei edes kuulunut jaksoarvosteluun. Satuin nyt vain avautumaan siitä, kun ahdisti tuo paperinipun läsnäolo sillä hetkellä. Anteeksi.
Ja kaikesta huolimatta voin silti sanoa pitäväni tästä duunista enemmän kuin mistään muusta aiemmasta. Pääosin mukavia oppilaita, hauskoja työkavereita, yleensä inhimilliset työajat ja pitkät lomat. Viimeiset puolitoista kk ovat vain olleet mulle henkilökohtaisesti aika kovia, kun on ollut remppaa, lasten sairasteluja ja vaimollakin on vielä jalka paketissa. Duunissa on mennyt silti oikein hyvin, vaikka välillä on hiukan väsyttänytkin. Tältä pohjalta katson tuon motivaationpuutteeni sangen vähäiseksi rikkeeksi.
Opettajanahan nyt voi toimia nykytilanteessa lähes kuka vain suoraan kadulta, ainakin jonkin aikaa. Kuten tänä päivänä aika monessa muussakin ammatissa, lekureista alkaen.. Se ei tarkoita toki sitä, että näitä toimintamalleja kannattaisi suoraan rinnastaa alalle oikeasti kouluttautuneisiin. Kuten ei minkään muunkaan ammattiryhmän osalta.
Koet varmasti aivan aiheellistakin huolta epäpätevien opettajien yleistymisestä tai yksittäisten tapausten duunissaan roikkumisesta. En voi olla huomaamatta pientä piikkiä omaan suuntaani, joten kommentoin nyt tätäkin. Mulla ei ole ollut tipan vertaa vaikeuksia normaalien luokkien opetuksessa, vaikka epäpätevä olenkin. Viime vuonna sain kiitosta suoraan huoltajilta, mikä nyt ei sinänsä ole mikään tavoitteeni, mutta lämmittää toki mieltä. Tänä vuonna eräs kollegani sanoi, että huvittavaa, kuinka jotkut hommaavat papereita kasapäin, mutta toiset ovat päteviä ilman niitä, tarkoittaen minua. Lämmitti kovasti kuulla, vaikka en todellakaan pidä itseäni parempana kuin opiskelleita, ja tunnistan joitain selkeitä epäpätevyydestäni johtuvia puutteita työskentelyssäni. Joudun tekemään duunia ehkä enemmän kuin moni pätevä varsinkin isoon ryhmään integroitujen erityisoppilaiden kanssa, keksimään pyörän ikään kuin uudestaan, vaikka toki saan kysyttäessä tukea kollegoiltani. Ja tarkoitukseni on pätevöityä, jos vain suinkin mahdollista, koska nautin työstäni, tulen toimeen nuorten kanssa ja olen tässä ihan vitun hyvä ja todella motivoitunut.