Pakottaako joku katsomaan noita? Telkusta näkee vaikka mitä paskaa, joten aika kummallista vääntää itkua jostain lastenohjelmista.
Vittuuntua saa, mutta ei syytellä väärin perustein.
Eiköhän niissä perheissä, joissa noita yleensä katsotaan, aloite tule aika suoraan vanhemmilta, mutta ei siitä sen enempää. Tosin ainakin itse vain ketjun hengessä totesin, että vituttaa/ihmetyttää mitä kaikkea basaa saa toimiluvan puitteissa tuutata ulos.
Ei kai se vaadi muuta kuin kokeilemisen.Haluaisin myös tietää, että kuinka nopeasti tulisi stoppi jos perustaisin islamilaisen kanavan missä lastenohjelmissa puhuttaisiin lapsia Muhammedin maailmaan ja kerättäisiin eri ohjelmassa rahaa uskonnon tukemiseen puhelinsoitoin.
Kuuluvatkohan asiakaspalvelijat johonkin ammattiliittoon, kenties PAMiin? Mietin vain, että miten ammattiliitto mahtaa reagoida tällaisiin potkuihin, onkohan irtisanomiselle heidän mielestään perusteet?Vituttaa, että mikäli Soneran pääjohtaja on jo hereillä, niin heillä on yksi (mahdollisesti 2) asiakaspalvelija(a) vähemmän palkkalistoillaan.
Kuuluvatkohan asiakaspalvelijat johonkin ammattiliittoon, kenties PAMiin? Mietin vain, että miten ammattiliitto mahtaa reagoida tällaisiin potkuihin, onkohan irtisanomiselle heidän mielestään perusteet?
Radio Rockia tullut kuunneltua duunissa ja tuo vitun LOL-shot mainos.
On sulla sentään joku nainen, jolle soittaa. Muuten tuttu tunne nuoruudesta. Perustelin sitä aina sillä, että yks asia maailmassa voi olla persiillään, jos muut on hyvin. Eräänlainen vitutustasapaino. Jos joku asia tuli kuntoon, joku toinen alkoi vituttaa. Olen tosin todistanut tuonkin teorian vääräksi.Intissä vituttaa suuresti, kun kaverit soittelevat tyttöystävilleen iltaisin ja omat kontaktit rajoittuvat siihen, että soittaa äidille toisiko tämä pari kaljaa viikonlopuksi tai änärikeskusteluihin kavereiden kanssa.
Vituttaa siis se, että meikäläisen naisasiat ovat päin helvettiä, toisin sanoen sellaisia ei ole ollenkaan. Intissä vituttaa suuresti, kun kaverit soittelevat tyttöystävilleen iltaisin ja omat kontaktit rajoittuvat siihen, että soittaa äidille toisiko tämä pari kaljaa viikonlopuksi tai änärikeskusteluihin kavereiden kanssa.
Kuten yllä jo ansiokkaasti todetaan, tätä ei kyllä kannata murehtia. Iso osa noista suhteista päättyy vielä intin aikana, ja vielä suurempi osa ensimmäisten viikkojen aikana intin jälkeen.Intissä vituttaa suuresti, kun kaverit soittelevat tyttöystävilleen iltaisin ja omat kontaktit rajoittuvat siihen, että soittaa äidille toisiko tämä pari kaljaa viikonlopuksi tai änärikeskusteluihin kavereiden kanssa.
Ei muista koska on näin suuresti vituttanut Tepsin sairastupa. Voi saatanan saatana.
Mä olen saanut jonkinlaisen kestovitutuksen liigajoukkueiden sairaslistoista yleensä. On se perkele kumma, että tuskin koskaan päästään pelaamaan parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Ei paljon lohduta selitys, että loukaantumiset kuuluvat asiaan. Oman suosikkijoukkueenkin osalta olisi ollut ihan kiva saada heti mukaan etenkin Rita, Nokelainen ja Mälkiä. Näistä Mälkiä ollut pajalla pitkään, Rita loukkaantuu harjoituspelissä ja Nokelainen taisi ehtia 2-3 vaihtoa pelata harjoituspelissä...Ei muista koska on näin suuresti vituttanut Tepsin sairastupa. Voi saatanan saatana.
Ei muista koska on näin suuresti vituttanut Tepsin sairastupa. Voi saatanan saatana.
Vituttaa siis se, että meikäläisen naisasiat ovat päin helvettiä, toisin sanoen sellaisia ei ole ollenkaan. Intissä vituttaa suuresti, kun kaverit soittelevat tyttöystävilleen iltaisin ja omat kontaktit rajoittuvat siihen, että soittaa äidille toisiko tämä pari kaljaa viikonlopuksi tai änärikeskusteluihin kavereiden kanssa.
Itse kyllä muistan sen, että intissä ollessa se juuri vitutti eniten, kun oli se tyttöystävä ulkopuolella. Juuri pari kk ennen inttiä aloitettiin seurustelu. Minusta intti olisi ollut helpompi, jos ei olisi ollut ketään ketä ikävöidä.
On se perkele kumma, että tuskin koskaan päästään pelaamaan parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Ei paljon lohduta selitys, että loukaantumiset kuuluvat asiaan.
Jepjep että sellasta tänään.
Joten ensi helmikuussa kun pääsen tähystettäväksi on tullut kuluneeksi kahdeksan kuukautta siitä kun menin ensimmäistä kertaa näyttämään polveani. Ja voin jo nyt lyödä vetoa että vammaa ei löydy. Eipähän tarvi salibandya enää pelata. Vittu.
Sen sijaan vituttaa kun joutuu olemaan töissä 30 minuuttia pidempään kun eivät onnistu hakemaan töistä silloin kun on luvattu.
Nuo on vittumaisia tilanteita, mut säbässä käsiä pystyy pitämään yllä veivaamalla paljon pallon kanssa. Samoin seuraamalla mahdollisimman paljon pelejä livenä ja telkkarista ja veivaamalla esim. erikoistilanteita edestakas ja miettimällä miks tosta tilanteesta tuli maali ja tosta ei pystyy kehittämään itseään aika paljon.