Mua vatuttaa ahdasmieliset ihmiset, jotka eivät kestä elämisen ääniä kohtuumäärissäkään.Itse olen tyytyväinen, että esim. kirjastot eivät ole enää hautaholveja, joita johtaa hämähäkin verkkoihin sotkeutunut, kalpea rillipäinen kirjastotätönen, vihainen ilme katseessaan ja suu valmiina supussa sihahtamaan kovaa: SHHHHH!!!! Tämän kaltainen kuvahan kärjistetysti kirjastoista on ollut.
Isoissa kirjastoissa on lukusalit, joissa saa olla rauhassa, pienemmät kirjastot ovat olleet aina ns. sosiaalisia olohuoneita ja voivat olla se ainut paikka monille yksinäisille, jossa saavat sanaparin vaihtaa virkailijan kanssa ystävällisessä hengessä. Antakaa olla, tai pistäkää luurit korvaan, jossa kuuntelette hiljaisuutta. Semmostahan ne on jo ajat sitten Japanissa kehittäneet.
Lisäksi ottaa päähän noi Tukiaisen irvistelijät. Paljon on vikaa itsessänikin, mutta ei naurata pätkääkään, eikä tee mieli pilkata ihmistä, joka on ihan selkeästi elämässään aika sekaisin.
Siitäkään en pidä, että väkisin saan tietyn kuvan tietyistä nimimerkeistä, jotka pilkkaavat toista jostain asiasta, kuten ulkonäöstä, vaatteista jne. Mun mielestä kertoo kuitenkin enemmän kirjoittajasta kuin kohteesta. Sori, jos nasahti, mutta joskus jonkun pitää asiasta mainita.
Tulipas kiukkuinen aamu jotenkin hoidettua...