Vituttanut jo pidemmän aikaa kaikki saatanan juntit jotka kyylää ihmisiä nyreä ilme kasvoillaan pitkän aikaa. Katse kyllä kertoo, että älykkyysosamäärä on jo pidemmän aikaa ollut pahasti pakkasen puolella.
Eri asia jos edes hymyilisivät, mutta ei. Aina se sama Neandertali-katse vittuuntuneella ilmeellä.
Vai onko Suomessa vain jo niin paljon avohoitopotilaita?
Tämä on kyllä niin totta. Eilenkin kaupassa huseerasi edelleni tälläinen norsunvittunaama 50-60-vuotias nainen, joka hosuessaan meinasi törmätä kaikkiin vastaantuleviin minut mukaanlukien ja sitten tämä kanttura seurasi kaikkia pitkällä vittuuntuneella tuijotuksella. Kassalla sama toiminta jatkui: Kassaneidin tervehdykseen ja kiitokseen ei vastattu mitään, ja vastaukseksi tarjottiin vain kylmää tuijotusta.
Aika usein nämä jurottajat elämäänsä kyllästyneitä muumioita ja helposti yli viisikymppisiä. Samanlainen muumio asuu samassa rapussa: kuuskymppinen jurottajamies, joka ei koskaan vastaa tervehdykseen. Kaameinta on se, jos muumio on eksynyt asiakaspalveluammattiin, kuten lähivuoroni linja-autonkuljettajaksi. Tuntuu todella hölmöltä saada tervehdyksiin ja kiitoksiin vastineeksi vain vittuuntunutta naamaa. Niinpä olen alkanut ihan vittuillakseni tervehtiä häntä mahdollisimman tekopirteästi ja imelästi. Hyvien tapojen pitäisi kuulua sentään peruskäytökseen puhumattakaan asiakaspalveluammatista.
Jotenkin tuntuu, että tuo jurotus on maantapa, ja jos saattuu olemaan pirteän iloinen ja kohtelias saa helposti osakseen vain kylmiä katseita. Iloinen virne koetaan aika usein vittuiluksi, ja sen takia meinaisin saada lättyyn hetki sitten Jyväskylässä vieraillessani. Joku tuntematon miesporukka tuli kadulla vastaan sunnuntai-iltapäivällä ja ilmeisesti keksi ärsyyntyä niinkin olemattomasta seikasta - kuten hymyilystäni - aikoi tosissaan antaa selkään. Ehdin livahtaa tilanteesta pois, mutta vieläkin olen hämmästynyt miten jotakin voi ärsyttää tuntemattoman ohikulkijan hymy tai virne niin paljon, että väkivallalla pitää alkaa uhkailla.
