Vituttaa sen n. 12v. pojan puolesta, joka joutui istumaan mutsinsa ja tämän kavereiden kanssa Haltialan kartanon kesäterassilla. Akat olivat kyllä ihan selvinpäin ja asiallisina, mutta kertaakaan sen n. 30min. aikana, mikä istuttiin viereisessä pöydässä tenavien ja ystävien kanssa, ei kukaan kiinnittänyt tähän poikaan tai hänen sisareensa mitään huomiota. Ämmät olivat niin keskittyneitä puimaan sitä, miten hankalaa on löytää kunnollista ihmissuhdetta ja miesten kanssa elämisen vaikeutta, että lapset saivat olla täysin vailla huomiota. Poika joi vettä 1,5 litraa ko. aikana ja vaikka vedestä tykkäisikin, veikkaan, että enimmäkseen joi sitä siksi, että joku sanoisi edes, että nyt sitten ravataan vessassa koko loppuilta. Mutta ei.
Mikä vittu ihmisiä vaivaa. Mulle ei tulisi mieleenkään puhua tuollaisista asioista herkässä iässä olevien lasten kuullen. Eikä tulisi mieleenkään istua kälättämässä täysin lapsi ignooraten. Olisivat vaikka ohjanneet lapsen kotieläintilan puolelle eläimiä ihmettelemään, mutta ei. Kukaan ei sanonut pojalle sanaakaan.
Sinänsä musta on ihan ok, että lapsia otetaan mukaan terasseillekin, jos kyseessä on kahvilatyyppinen terassi, eikä mikään baari. Ei sitä nyt tarvitse isompienkaan lasten kanssa pelkästään heidän pillinsä mukaan koko ajan tanssia, vaan aikuiset voivat myös tavata omia frendejään lapset mukana. Mutta käsittämätöntä on se, ettei kukaan aikuisista jutellut pojan kanssa mitään. Kyllä mä vastaavassa tilanteessa olisin pyrkinyt jotain pojankin kanssa juttelemaan. Varsinkin, kun poika vielä yritti olla yksi jengin jäsenistä nauraen aikuisten naisten jutuille, mistä ei varmastikaan ollut todellista käsitystä.
Niin, ja sen pojan pikkusysteri kävi repimässä useita syreenin oksia syöttääkseen niillä lampaita. Siis ei mitään pikkurisuja, vaan ihan tuuheita ja pitkiä varsia. No, lampaat toki tykkäsivät ja tyttö olikin niiden keskuudessa hyvin suosittu hahmo. Vaikea kuitenkaan uskoa, että niitä on sinne istutettu lampaiden syötäväksi. Mutta kun tyttö itsekseen touhusi ja mutsi istui kavereineen terdellä, eipä kukaan ollut kieltämässäkään. Minä tosin sanoin ihan ystävällisesti ensimmäisen oksan nähtyäni, että ei varmaan kannata enempää hakea, kun ei ole sitä tarkoitusta varten siinä. Mutta eipä ollut mun kehoituksillani ja puheillani vaikutusta.