Väsyneenä vituttaa monikin asia:
- tietokoneasiantuntijat, joita huikataan apuun, kun on jotain kysyttävää asian X kanssa. Ensimmäisenä asiantuntija hakkaa kuusi kertaa näppäimistöä ja toteaa "JOO, TÄÄ ON TILTISSÄ". "No ei se kyllä ole, sulla ei ole kursori missään kohtaa/ikkuna aktiivisena, niin sinne ei silloin ilmesty kirjaimia..."
- haastateltavat, jotka selittävät asiaa X ilman mitään asiaa. Satuin gallupia tehdessäni pysäyttämään mummun, joka tietysti innoissaan alkoi paasata täysin mitä mieleen juolahti. Kymmenen minuutin päästä hän totesi, ettei hänen lausuntojaan saa käyttää lehdessä. Eikä päästänyt haastattelijaa lähtemään tässä vaiheessakaan, vaan jyräsi yli lainilla "KYLLÄ SINUNKIN MIELESTÄ ON VARMASTI MUKAVA KUULLA NÄITÄ JUTTUJA" (on toki) - ja aihehan oli taudit sota-ajalla. Plus se, miten tyttärentytär on Espanjassa opiskelemassa.
- ammattilaiset, jotka eivät tiedä. Miks näitä asiantuntijoita on helvetti olemassa, jos nekään ei osaa vastata siihen kysymykseen, mihin mää vastausta tartten?!
- ihmiset, jotka ottavat yhteyttä kehuakseen omaa elämäänsä (uutta työpaikkaa). Ei tästä sen enempää. Plus erityisesti ne henkilöt, jotka vielä perästä päin lähettävät tekstiviestinä informaation liki 3000 euron palkastaan, "kun unohtui kertoa".
Aika paljon ihmisvihaa liikenteessä.
Niin, ja korvanjuuresta kuuluva kuorsaus silloin, kun itsellä on kaksi tuntia uniaikaa jäljellä. Kuorsaus, johon ei auta tökkiminen, tuuppiminen, ravistaminen eikä pään moukuuttaminen toiseen asentoon. Mur.