Kiitokset ujous-näkökulmasta, vaikka se ei mun mielestäni mikään syy voi tuon ikäisen pojan kohdalla enää ollakaan. Jollekin 3-vuotiaalle voi tuollaisen käytöksen tuolla perusteella vielä hyväksyäkin, vaikka mielestäni myös siinä on vanhempien paikka puuttua moiseen käytökseen.
Mä en voi sanoa tuntevani meidän rapusta sanan varsinaisessa merkityksessä yhtäkään toista asukasta. Sen sijaan naamatuttuja on useitakin ja kaikki muut tätä yhtä perheyksikköä lukuunottamatta ovat aina oma-aloitteisestikin tervehtineet. Muutamien kanssa jäädään suustammekin kiinni rappuun juttelemaan ihan arkipäiväisistä asioista. Voinkin kuvitella, että jos tarvitsisin esim. sokeria, kehtaisin mennä naapurin ovikelloa soittamaan.
Ehkä mä olen jotenkin nipo ja "vanhan kansan" ihminen, mutta mun mielestä käytöstavoilla on suurikin merkitys. Ja huonoa käytöstä tulee välttää, ainakin kodin seinien ulkopuolella. Tätä yritän lapsillenikin opettaa, koska usein on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ja hyvällä käytöksellä on usein kauaskantoiset seuraukset. Jos kaikki käyttäytyisivät hyvin, meillä kaikilla olisi huomattavasti mukavampaa elellä. Muiden käytökseen emme voi vaikuttaa, mutta käyttäytymällä itse hyvin ja kohteliaasti, on todennäköisempää saada myös hyvää käytöstä takaisin. Kaikkea paskaa ei toki tarvitse muiltakaan sietää, mutta palautteen antamisessa takaisin kannattaa aloittaa olemalla itse ensin ystävällinen. Ja jos minä en näitä lapsilleni opeta, kuinka he voisivat sen oppia?
Kaikkien ihmisten kaveri ei tarvitse olla, eikä edes pitää heistä. Mutta tietynlainen kohteliaisuus on syytä omata näitäkin ihmisiä kohtaan. Kiusaamista ei toki tarvitse sietää tai olla heitä kohtaan ystävällinen, mutta se onkin asia erikseen.
Hyvät käytöstavat eivät maksa mitään, eivätkä ole mistään muusta pois. Toisaalta on hyvä, että näitä huonosti käyttäytyviäkin löytyy, koska niiden avulla on helppo pienille lapsille opettaa, miten pahalta voi toisesta epäkohtelias käytös tuntua. Vanhempi lapsistani on varautunut vieraita kohtaan ja tervehtimisen kanssa on välillä niin ja näin ihan meidän tuttaviemmekin kohdalla. Olen kuitenkin aina painottanut, että mitään muuta ei tarvitse alkuun jutustella, jos ei uskalla tai halua, mutta tervehtiä täytyy ja silmiin katsoa. Pikkuhiljaa tämäkin oppi alkaa mennä jakeluun ja tyttökin alkaa jo laskea muurejaan vieraita kohtaan, kun on oppinut, että tämän jälkeen hänellä on vapaus ottaa kontaktia omaehtoisesti.
Vastuu käytöstapojen opettamisesta on aina aikuisella, mutta kyllä mun mielestäni koululaisen voi jo olettaa osaavan käyttäytyä kohteliaasti, vaikka kotona tätä ei olisi painotettukaan. Käsittääkseni näitä asioita kuitenkin edelleenkin opetetaan ala-asteella, eikä näköjään turhaan.
Mä en voi sanoa tuntevani meidän rapusta sanan varsinaisessa merkityksessä yhtäkään toista asukasta. Sen sijaan naamatuttuja on useitakin ja kaikki muut tätä yhtä perheyksikköä lukuunottamatta ovat aina oma-aloitteisestikin tervehtineet. Muutamien kanssa jäädään suustammekin kiinni rappuun juttelemaan ihan arkipäiväisistä asioista. Voinkin kuvitella, että jos tarvitsisin esim. sokeria, kehtaisin mennä naapurin ovikelloa soittamaan.
Ehkä mä olen jotenkin nipo ja "vanhan kansan" ihminen, mutta mun mielestä käytöstavoilla on suurikin merkitys. Ja huonoa käytöstä tulee välttää, ainakin kodin seinien ulkopuolella. Tätä yritän lapsillenikin opettaa, koska usein on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ja hyvällä käytöksellä on usein kauaskantoiset seuraukset. Jos kaikki käyttäytyisivät hyvin, meillä kaikilla olisi huomattavasti mukavampaa elellä. Muiden käytökseen emme voi vaikuttaa, mutta käyttäytymällä itse hyvin ja kohteliaasti, on todennäköisempää saada myös hyvää käytöstä takaisin. Kaikkea paskaa ei toki tarvitse muiltakaan sietää, mutta palautteen antamisessa takaisin kannattaa aloittaa olemalla itse ensin ystävällinen. Ja jos minä en näitä lapsilleni opeta, kuinka he voisivat sen oppia?
Kaikkien ihmisten kaveri ei tarvitse olla, eikä edes pitää heistä. Mutta tietynlainen kohteliaisuus on syytä omata näitäkin ihmisiä kohtaan. Kiusaamista ei toki tarvitse sietää tai olla heitä kohtaan ystävällinen, mutta se onkin asia erikseen.
Hyvät käytöstavat eivät maksa mitään, eivätkä ole mistään muusta pois. Toisaalta on hyvä, että näitä huonosti käyttäytyviäkin löytyy, koska niiden avulla on helppo pienille lapsille opettaa, miten pahalta voi toisesta epäkohtelias käytös tuntua. Vanhempi lapsistani on varautunut vieraita kohtaan ja tervehtimisen kanssa on välillä niin ja näin ihan meidän tuttaviemmekin kohdalla. Olen kuitenkin aina painottanut, että mitään muuta ei tarvitse alkuun jutustella, jos ei uskalla tai halua, mutta tervehtiä täytyy ja silmiin katsoa. Pikkuhiljaa tämäkin oppi alkaa mennä jakeluun ja tyttökin alkaa jo laskea muurejaan vieraita kohtaan, kun on oppinut, että tämän jälkeen hänellä on vapaus ottaa kontaktia omaehtoisesti.
Vastuu käytöstapojen opettamisesta on aina aikuisella, mutta kyllä mun mielestäni koululaisen voi jo olettaa osaavan käyttäytyä kohteliaasti, vaikka kotona tätä ei olisi painotettukaan. Käsittääkseni näitä asioita kuitenkin edelleenkin opetetaan ala-asteella, eikä näköjään turhaan.