Lähes koko runkkari vedettiin läpi ilman suurempia loukkaantumisia. Mitä nyt Dudas ja Kume ollut koko kauden pois. Sitten kun alkaa tärkeät kevään pelit, niin porukkaa putoaa joka toinen päivä loppukauden saikulle.
Jossain vaiheessa runkkarin aikana tuli itsekin ihmeteltyä kuinka vähillä loukeilla selvittiin. Samalla kuin joiltain jengeiltä oli toistakymmentä äijää telakalla, meiltä Dudasia ja Kumea lukuunottamatta vain Virta ja Perrin olivat useamman pelin pois. Nyt sitten pahimpaan paikkaan niitä loukkeja tuli.
Silti, hyvän, pelitavan sisäistäneen jengin ominaisuuksia on se että pelin taso ei välttämättä romahda, vaikka poissaolijoita olisikin, vaan myös rotaatiopelaajat pystyvät ottamaan roolia. Fakta on se, että vaikka runkosarjan lopulla nähtiin välillä todella heikkoja esityksiä, tärkeimmät pelit pystyttiin voittamaan ja säilyttämään kakkossija, ja se kakkossija itsessään kertoo jo, että joukkueella on toimiva pelitapa, joka ei kaadu edes muutaman kärkipelaajan poissaoloon.
Lähtökohdat pudotuspeleihin ovat kaikkea muuta kuin optimaaliset, mutta tässä se kahden vuoden työ, valmennus ja pelaajat vasta todella punnitaan. Aina voi nousta yllättäviä ratkaisijoita, kuten vaikka Humaloja Kärpistä näytti: runkosarjassa 53o ja 4+7=11, pudotuspeleissä 2o ja 3+1=4. Ennen kaikkea pitää luottaa, että se pelitapa nousee esiin kauden tärkeimpiin peleihin, kuten parhaimmillaan runkosarjassa ja joukkue pystyy olemaan parempi kuin yksilöidensä summa.
Selinin, ja mahdollisesti jopa Kallion, Tallenin ja Perrinin viimeiset ottelut mustavalkoisissa. Itse aion ainakin tällä kertaa uskoa joukkueeseen ja antaa kaiken tukeni. Loukkaantuneita on turha miettiä, näillä mennään ja toivottavasti mahdollisimman pitkälle. Pääasia että kaikki jää jäälle jokaiselta pelaajalta.
Tämä siis ihan yleisesti tästä tilanteesta ja vallitsevasta ilmapiiristä, ei lainatulle kirjoittajalle.
