Vittumaisin herätys minkä olet kokenut?

[Mr. Tasuri]

Se vittumaisin herätys taitaa olla puolison yön kolmas kyynärpään isku kylkeen ja perään nalkutus miten paljon kuorsaan.

 

[Skruf]

Luunappi ohimolle ala-asteen luokkaretkellä...

 

[kiljander]

Jotain 3AM pimeässä sissiteltassa Rovajärvellä kylmän kamiinan ääreltä. Ulkona arviolta -25C ja olin nukahtanut kipinään ampumaleirillä. Heräsin upseerin huutoon makuupussistaan että jos teltta ei ole lämmin puolessa tunnissa, niin se välittömästi siirretään 10 metriä etelään.

Meleko nopeaa toimintaa seurasi tästä

Eräässä vuoristoseikkailussa sain kolmantena yönä nukuttua n tunnin pätkän käytännössä valvottuani pari yötä ja matkaa vuorilla oli pitkästi toista sataa kilometriä takana. Noilta unilta kun heräsin niin meni pari minuuttia tajuta missä olen ja mitä tekemässä. Outo kokemus olla oikeasti ihan pihalla jonkin aikaan.

 

[Creed Bratton]

Joskus oman myyntiuran alkupuolella tuli koettua vittumaisin herätys.

Oltiin oltu jollain firman jengillä arkisena tiistaina katsomassa lätkän mm-kisoja ja sen jälkeen menty Helsingin yössä aamuneljään ja viideltä tulin kotiin ihan tajuttomassa kännissä.

No enpä muistanut, että keskiviikko aamulle oltiin sovittu videon yli perehdytys eräälle korporaation myyntitiimille. Joskus puoli yhdeksän aikaan aamulla puhelin soi ja en tajunnut yhtään mikä päivä oli kyseessä. Varmaan 5 minuuttia väittelin sen myyntitiimin johtajan kanssa oliko lauantai aamu vai ei kunnes yhtäkkiä palasin takaisin keskiviikko-aamuun ja myönsin mokanneeni. Noh kyseinen myyntijohtaja vaan nauroi ja sanoi, että meeppä takas nukkumaan. Hävetti helvetisti.

Vittuili kyllä tuosta tilanteesta jälkikäteen ja nyt itseäkin jo naurattaa mutta silloin ei.

 

[PataJaska]

No tämä nyt on tämä tylsä klassikko, mutta.. se kun päälleni on kustu

Otin sivummalla pusikossa viattomasti vähän välikuolemaa aikanaan Harjavallan Karmarockissa, vuosi oli jotain 2005/2006/2007, en pysty muistamaan (tuolloin nuorempana Karmarock oli se perinteinen 24h matka harhaan ja takaisin). Eikä sitten tietenkään siihen tyhjennykselle tullut ihan kaatumiskuntoinen random tyyppi minua huomannut..

 

[K.A.H]

Joskus vuonna 2008 kerrostalossa asuessani heräsin yöllä siihen, että kuulevan ikäänkuin vesitippojen tippuvan jossakin. Nousen sängystä ja menen katsomaan, niin totta tosiaan eteisen katosta tippuu vettä tippoina lattialle. Eipä siinä kuin soitto huoltoyhtiölle ja yläkerran naapuriin rimputtamaan ovikelloa, sieltä äijä tulee kalsarit jalassa avaamaan oven, heillä eteinen lähes tulvi jo. Lopulta veden alkulähteeksi paljastui kerrostalomme ylin asunto jossa nuori tyttö oli kännissä nukahtanut suihkuun lattiakaivon päälle. Mahtoi olla tytöllä herätys kuin huoltosetä saapui paikalle.

 

[Joe Plop]

Ei mikään yksittäinen, mutta monta samanlaista... Vuorotyön ihanuuksia kun rytmit sekoaa ja herään muutaman kuukauden putkeen tuossa kahden-kolmen välillä yöllä kun kuuteen pitäisi mennä töihin... Eikä uudelleen nukahtamisesta tietenkään tietoakaan. Siinä alkaa olla kohtuullisen sekaisin sähköpääkeskus jossain vaiheessa ja herätessä kelloon katsominen vituttaa kyllä varsin lahjakkaasti...

 

[penkinlämmittäjä]

Joskus Jyväskylässä aukesi uusi yökerho siihen missä on monta eri yökkölää ollut, oisko Kharma ollut pisimpään. En tosin ole päivittänyt tietoa, kun asunut muualla yli kymmenen vuotta. Jokatapauksessa meillä oli avajaisiin pöytä varattuna ja kuoharit yms pöydässä. Se juoma ei jostain syystä meikäläiselle sovi yhtään. Olin sopinut silloisen kumppanini kanssa, että kun tulen yöllä kotiin, niin menen sohvalle nukkumaan. Tuli kuitenkin kiskottua aika isolla kädellä ja sitä kuoharia tuli juotua ja se meinaa pienemmälläkin määrällä pyöritellä mahaa ympäri. Selviydyin kotiin, mutten kännissä muistanut mennä sohvalle nukkumaan. Hyvä niin, sillä heräsin siihen, että kumppani oli herännyt tukehtumisääniin vieressä ja herätti minut. Sohvalla olisin saattanut tukehtua omaan oksennukseeni. En tiedä liittyykö siihen, mutten nykyään enää pysty nukkumaan selälläni ollenkaan. En vain nukahda siihen vaikka kuinka väsynyt olisin.

Tuo on ylivoimaisesti paskamaisin herätys. Sitten pari muut mainintaa. Heräsin kaverin luota päiväunilta joskus enkä löytänyt kättäni. En pystynyt liikuttamaan sitä, en nähnyt sitä enkä löytänyt sitä toisella kädellä. Oli pään ja tyynyn alla ihan suorassa ja tunto mennyt. Säikähdin ihan pirusti.

Vähän vastaava joskus nuorena kun heräsin ja nousin reippaasti ylös heti, niin ainakin toisesta jalasta oli tunto pois ja kaaduin naamalleni samalla vauhdilla kun nousin sängystä.

Ekstrana vielä edesmenneen kissan herätys joskus. Hän ei tuolloin tykännyt kosketuksesta, tuli korkeintaan jalkojen lähelle nukkumaan ja kaikki kontaktit oli kissan omaehtoisia. Heräsin paineen tunteeseen rinnassa ja luulin olevan joku sydänkohtaus tms. Möhkylä se siinä nukkui rinnan päällä. Se oli ensimmäinen kerta kun hän makasi sylissä tai päällä ja oli kuitenkin noin 6v silloin.

 

[Everton]

Koirallamme alkoi vanhoilla päivillään vähän pätkiä päässä ja rööri falskata. Ei ollut tavatonta, jos sänkyyn oli vahingossa lirahtanut. Sen sijaan se oli jo vähän vittumaista, kun heräsi siihen, että tuntee jotain lämmintä reisillään ja unenpöpperöisillä silmillä huomaa koiravanhuksen siinä parhaillaan pissivän kaikessa rauhassa suoraan mun päälle. Eikä sille oikein voinut olla edes vihainen.

 

[Pottakameli]

15 vuotta sitten serkkuni täyttin18 ja niitä sitten juhlittiin virvokkeiden merkeissä.

Päädyimme vielä jonnekin baariin ja siellä meni myöhään. Lähdin Kaverini luokse yöksi, hakien ensin jotain kamalaa kebabia jostakin. Kävelymatkakin oli pari kisaa ja kisakunto alkoi olla laskusuunnassa.

Syötiin siinä hieman, mutta ne kebabit kyllä tuli ulos aika nopeasti ja pian nukkumatti.

Heräsin auringonsäteen osuessa silmään todella ikävästi verhon raosta ja samalla kun tietoisuus kasvoi, niin iski ihan kamala päänsärky. Auringonsäde alkoi sattua silmiin ja päähän kuin leka.

Kaverini heräili kanssa ja aukaisi jääkaapin, josta leijaili tuon eilisen kamalan kebabin oksettava tuoksu.

Päänsärky, krapulamainen olotila ja tuo haju oli sellainen herätys, että toivoin etten olisi syntynyt.

Ei ole tuon jälkeen koskaan ollut yhtä epämukavaa herätystä, vaikka kaikenlaisia on ollut.

Kunniamaininta sille, kun heräät kalareissulla ekana aamuna todella pahaan kurkkukipuun ja 5 päivää pitäisi olla vielä. Onneksi Blair's Habanero sipsit, kalja ja sikarit puudittivat nielun...ja sielun.

 

[Linnankundi]

Minun karmein herätys on 30 vuoden takaa. Olin yövuoron jälkeen mennyt nukkumaan ja ehkä noin tunnin jälkeen heräsin meidän parivuotisen pojan tuskan huutoon ja itkuun. Oli satuttanut itseään, ei onneksi vakavasti, mutta herääminen juuri nukahdettua oman lapsen itkuhuutoon tuntui todella pahalta. Tuntui kuin sydän pysähtyy tai jotain vastaava. Tunteen muistaa elävästi vieläkin.

 

[Pleksi(t)]

Parit ikävät muistuu heti:
1. Pohjekrampit, joskus herännyt keskellä yötä niin pahaan kramppiin pohkeen suunnalla että tekisi mieli huutaa. Aika tehokas herättäjä.
2. Joskus kaverin kanssa Turussa teltalla. Ilta meni runsaiden janojuomien kanssa aamuyön tunneille asti, ja siitä kömmittiin telttaan. Teltassa sitten tuli herätys joskus jo aamupäivästä kun teltta olikin auringossa, sisällä lämpöä kuin saunassa, karmea krapula eikä tietenkään mitään juomista...

 

[444]

Vähän vastaava joskus nuorena kun heräsin ja nousin reippaasti ylös heti, niin ainakin toisesta jalasta oli tunto pois ja kaaduin naamalleni samalla vauhdilla kun nousin sängystä.

Mistä tulikin mieleeni, kun nuorna kollina kävin kylmiltään salilla tekemässä hirveän pohje- ja takareisitreenin. Olin nukkunut jossain sikiöasennossa vissiin, ja aamulla ylös noustessani jalat eivät oienneetkaan lattialle asti, joten samalla vauhdilla naama edellä seinään, kun käsillä tuuppasin sängyltä vauhtia. Sieltä sitten keräilin itseäni sängyn ja seinän välistä, ja jalat eivät edelleenkään oienneet paljon yli 90 asteen kulman. Silloinen tyttöystävä vain nauraa räkätti kippurassa eikä kyennyt auttamaan millään tavoin.

 

[Jarnan Rysty]

Oli migreeni yöllä mutta sain kuitenkin nukuttua mutta tuntu vähän oudolta koko ajan sitten aamulla herätessä oli lähtenyt näkö toisesta silmästä näky vaan sumeeta olin puoliltapäivin lähdössä lekurille mutta sitten alko yhtäkkiä parin räpäytyksen jälkeen taas toimimaan. Jännittävä kokemus

 

[Gostisbehere]

Itse muistan kuinka meillä oli vielä 10vuotta sitten erillaiset yövuorot. Vuoro oli suunniteltu klo19:00-07:00. Hommaan kuului pikkaisen keräämistä ja lähettämistä. Jos päätit painaa homman hyvällä sykkeellä ilman taukoja niin yleensä sitä pääsi levolle klo23:00 kulmilla. Sitten aamulla piti pomppia ylös yleensä 05:30. Kerran menin erääseen toimistoon levolle kun olin saanut hommat nätisti pulkkaan. Auta armias klo04 niin toimistossa pamahti valot päälle. Ihmettelin että mitä vittua täällä nyt tapahtuu. Toimiston Sonja oli päättänyt tulla jo töihin klo04. Kysyin että mitä helvettiä se täällä tekee tähän aikaan. Sanoi että naapurissa rouva sai taas isoa kyrpää eikä sitä huutoa voinut kuunnella yhtään pidempään omassa asunnossa. Kysyin että onko tämä nyt ihan normaalia lähteä sen takia kotoa pois. Sonja sanoi että yleensä hän on mennyt lenkille mutta tänään päätti sitten tulla jo toimistolle.

 

[Jeffrey]

En ole varma sanoisinko vittumaisimmaksi, mutta ainakin ikimuistoisemmaksi herätykseksi erästä inttiherätystä - tosin tähän ei liittynyt alikessut tai muut ämyrit.

Olin intin loppupuolella ollut pitkään kipeä. Flunssaisena palvelukseen osallistuminen johti mononukleoosiin joka taas väärin diagnosoituun keuhkoputken tulehdukseen joka olikin keuhkokuume. Keuhkokuume taas johti johonkin jälkitautiin ja tässä ruljanssissa viihdyin lähes kuukauden päivät.

Sanomattakin siis selvää, että keho ei voinut tuolloin kovin hyvin ja makoilu alkoi aiheuttamaan lihasjumeja ties sun minne. Olin kuitenkin sairastanut jo melko pitkään ja samalla virheellisen diagnoosin johdosta edennyt tarpeettoman vakava tauti aiheutti pitkälle yli 40 asteen kuumetiloja ja sydänfilmissäkin kävin muutamaan otteeseen tarkastamassa kaiken olevan siellä kondiksessa. Niska, hartia ja selkäjumit olivat olleet jo ennen tuota hyviä kavereita ja toki nämä sitten tuossa rytäkässä pahentui edelleen.

Eräänä yönä kasarmilla sitten heräsin ihan suunnattomaan rintakipuun. Yritin sätkiä sängyssä ja huutaa tupakavereilta apua, mutta herätys oli ollut keholle niin äkkinäinen, että siinä minä makasin valveilla sängyssä tuskissani, mutta keho ei ollut ehtinyt mukaan. Herättyäni en kyennyt suutani tai mitään muutakaan kehonosaani liikuttamaan, joten avunhuudot jäivät tuskissani päähäni pyörimään enkä onnistunut päästämään pihahdustakaan. Heti tietysti hiipi mieleen ne sydänfilmeissä makoilut ja oma sairastelu kierre. Tämä tietysti johti ajatukseen lähestyvästä kuolemasta, jota vastaan yritin taistella kavereilta apua pyytämällä - mutta kun ei se keho vaan totellut jäivät "soittakaa veksiin" huuhdot kaikumaan vain tyhjään mieleeni. Hetken yritin pyristellä kuolemaa vastaan kunnes minä sitten hyväksyin kohtaloni. Se oli meno nyt ja oma maallinen taival päättyi tähän keuhkokuumeeseen.

Kuoleman hyväksymisen jälkeen mielen valtasi melkoinen rentous, autuus ja jopa aika pelottava hyvänolontunne. Ehkä mieli onnistui vakuuttamaan myös kehon viikatemiehen käynnistä? Hetken aikaa sain tuossa olotilassa makoilla kunnes sitten keho alkoikin vähitellen vastaanottamaan käskyjäni ja liikkumaan raajojani. Nousin istumaan punkan reunalle. Ihmettelin hetken maailman menoa. Totesin, että taisikin olla selkäkramppi tämä viikatemies tällä kertaa. Kävin kusella ja jatkoin unia aamuun asti.

 

[Duke]

Taas armeijatarina: Metsäleirillä syvässä unessa. Yhtäkkiä jotain märkää ja limaista poskelle. Säikähdin hereille ja olin jo huutamassa, että 'vittu jätkät', kun olin varma, että källin uhriksi jouduin mä nyt. Mutta kaikki ympärillä nukkuivat.

Vähän piti unipöhnässä keräillä itseä ja sitten se syyllinen vilahti. Miehen nyrkin kokoinen sammakko oli pompannut naamalle. Hyi saa...! Ei kai sitä siinä iässä edes tiennyt, että sammakot on rauhoitettuja eläimiä, mutta älkää huoliko, pääsi se karkuun.

 

[Duke]

Eräänä yönä kasarmilla sitten heräsin ihan suunnattomaan rintakipuun. Yritin sätkiä sängyssä ja huutaa tupakavereilta apua, mutta herätys oli ollut keholle niin äkkinäinen, että siinä minä makasin valveilla sängyssä tuskissani, mutta keho ei ollut ehtinyt mukaan. Herättyäni en kyennyt suutani tai mitään muutakaan kehonosaani liikuttamaan, joten avunhuudot jäivät tuskissani päähäni pyörimään enkä onnistunut päästämään pihahdustakaan. Heti tietysti hiipi mieleen ne sydänfilmeissä makoilut ja oma sairastelu kierre. Tämä tietysti johti ajatukseen lähestyvästä kuolemasta, jota vastaan yritin taistella kavereilta apua pyytämällä - mutta kun ei se keho vaan totellut jäivät "soittakaa veksiin" huuhdot kaikumaan vain tyhjään mieleeni. Hetken yritin pyristellä kuolemaa vastaan kunnes minä sitten hyväksyin kohtaloni. Se oli meno nyt ja oma maallinen taival päättyi tähän keuhkokuumeeseen.

Tämä on todella vittumaista. Olen kokenut vähän vastaavanlaista kahdesti. Tein 5-vuorotyötä, joten unirytmi oli mennyt ihan täysin sekaisin ja siinä samassa kai elimistö ja/tai aivot luultavasti jonkinlaiseen virhetilaan.

Toinen kerta: näin painajaista, että makasin selälläni ja joku olento oli minun päällä, jonka kanssa taistelin. Se piti minun oikeasta kädestä kiinni ja painoi sitä alaspäin ja minä yritin laittaa vastaan ja työntää sitä olentoa pois. Sain avattua silmäni ja mielenkiintoisesti käteni oli juuri samalla lailla ilmassa kuin unessani enkä pystynyt liikuttamaan kättä hetkeen ollenkaan. Käsi oli jotenkin lukossa ilmassa rintani yläpuolella. Suuta en myöskään saanut auki. Sitten lihakset rentoutuivat.

Toisella kerralla näin taas painajaista ja tällä kertaa heräsin tavallaan unen "sisällä". Aivot olivat hereillä mutta kroppa ei. Yritin väkisin saada aivoista viestiä silmille ja suulle, että auetkaa nyt jumaliste, mutta ei mitään. Pieni paniikki meinasi puskea, että mitä helevettiä. Haluan herätä, mutta en pysty heräämään. Aivan outoa touhua.

Molemmilla näillä kerroilla nukuin siis päivällä yövuoron jälkeen. Näistä on parikymmentä vuotta eikä ole toistunut kun lopetin vuorotyön.

 

[nummenkallio]

9.7.1996

Se aamu, kun piti lähteä armeijaan. Muistan, että olin todella hiljainen, vaikken varsinaisesti kiukutellutkaan. Asiaa ei auttanut juurikaan iskä, joka oli hirmu pirteänä ja ylpeänä, hyvä ettei huutanut komppaniassa heeeeerääätyyysss. Mutsi ei onneksi kyynelehtinyt tai lässyttänyt, toivotti vain onnea.

Vielä menomatkalla Vekaralle olin aika vaisu, mutta kun morjestin iskän ja kävelin porteista, vitutus loppui. Tiesin, ettei tätä tarvitse kokea enää ikinä uudestaan. Ja jo illalla nauratti, kun jotkut tulivat niin kännissä, etteivät pystyneet itse vastaanottamaan varusteitaan. Ja seuraavana aamuna mietin, että noilla samoilla kavereilla on tainnut olla tämä aamu paljon hirveämpi kuin minulla edellinen.

 

[oiler99]

Varmaan se, kun seinänaapuri käynnisti poran seitsemän aikaan aamulla. Nukuin korva kiinni seinässä niin kivasti herätti.

 

[Roger Moore]

@Duke @Jeffrey

Kyseessä lienee ollut unihalvaus:

Unihalvaus – Wikipedia

fi.m.wikipedia.org

 

[Ilmari Ahde]

Itse olen aiheuttanut puolisolle vittumaisen herätyksen, kissa toimi avustajana jättämällä häntänsä oven väliin.

 

[hooceebruins]

1. Pohjekrampit, joskus herännyt keskellä yötä niin pahaan kramppiin pohkeen suunnalla että tekisi mieli huutaa. Aika tehokas herättäjä.

Tämä muistu itsellekin mieleen, kun lähdin vuosia sitten kylmiltään kesähelteellä pelaamaan päiväksi puulaakipesistä. Ilta meni vielä saunoessa, eikä siinä mitään muuta tankkailtu kuin olutta. Aamuyöllä heräsin, kun molemmat jalkaterät osoittavat kohti kattoa ja pohkeet kivikovina. Se oli tuskaa se.

 

[Shardik]

Inttitarina tämäkin. Nukuttiin puolijoukkueteltassa. Heräsin siihen kun toiset sadattelivat kylmää telttaa ja huomasin itelläkin vilun olevan. Siinä kun asiaa selviteltiin, niin minähän se olin kipinävuoroni alussa noussut istumaan ja sanonut olevani hereillä tjms. Ilmeisesti sitten kuitenkin sen verran pöpperössä olin ollut, että laitoin takaisin nukkumaan ja kamiina sammui. Mitään muistikuvaa kyseisistä tapahtumista ei aamulla ollut minulla. Nolona piti kamiinaa sitten sytytellä. Sain vielä rangaistukseksi seuraavalle yölle 2 kipinävuoroa, mutta ku ne olivat yön eka ja vika tunti, niin ei edes harmittanut ja sain nukkua yhtäjaksoisen yön.

Toinen v-mäinen on nuo pohjekrampit. Muutamia kertoja yöllä oon herännyt kun toinen pohje alkaa kramppaamaan. Siinä sitten yrittää hieroa ja saada jalkaa hyvään asentoon, mutta herkästi vaan pahenee ja pohje menee kivikovaksi. Jotenkin siinä rupeaa naurattamaankin, vaikka kipu on kova. Pahimmilla kerroilla on vielä toinenkin pohje alkanut kramppaamaan kun siinä kärvistelee.

 

[heketsu88]

Mullaki on tapahtunut noita unihalvauksia. Kerran muistan, kun tuntui, että sieluni olisi irti ruumistaani ja katselin vain sängyn yläpuolella sängyllä makaavaa ruumistani. Sitten muka kerran näin (olen kirjoittanut tästä tuonne unet, kumma juttu-ketjuun) jonkun papukaijamaisen (strutsin sulat) linnun olevan yölamppuni valon päällä. Joskus useita vuosia sitten heräsin aivan hikisenä (syytä en enää muista) ja patjan lakanakin oli märkä. Se on minusta se vittumaisin herätys, jos painajaisuniin herämisiä ei lasketa.