Pienen syrjäkylän kokenein aikamies tapasi käydä suurkaupungissa viihteellä ja kehui aina reissun jälkeen, kuinka hauskaa oli ollut: viini, laulu ja naiset... Muut noita juttuja kateellisena kuuntelivat ja yrittivät urkkia yksityiskohtia seikkailuista.
Eräs nuori kokematon miehenalku sai lopulta kysyttyä, kuinka hänenlaisensakin saisi naisen tuolla kaupungissa, johon tuo kokenut aikamies neuvoi:
- "Menet tähän parturiin ja pyydät manikyyriä, loppu hoituu itsestään." sanoi aikamies antaen katuosoitteen.
Miehenalkumme siis läksi kaupunkiin, etsiytyi oikeaan osoitteeseen, parturiliikkeeseen, jossa hänet otti kohteliaan iloisesti vastaan nuori pirtsakka tyttö. Innostuneena miehenalkumme pyysi oitis tytöltä manikyyriä ja tyttö teki työtä käskettyä eli teki manikyyrin miehen käsille. Kun homma oli valmis, kysyi tyttö, saisiko mahdollisesti olla muuta. Miehenalkumme hieman hämmentyneenä ei keksinyt muuta kuin pyytää uudelleen manikyyriä ja taas ruvettiin käsittelemään kynsiä.
Tällä välin saapui paikan omistaja, rehevä hieman homssuinen rouvashenkilö parturiin ja kysyi manikyyrin päätyttyä, josko miehenalullamme olisi vielä jotain toiveita.
- "No, manikyyri, manikyyri!" parkaisi miehenalkumme jo epätoivoisena, johon rouva hymyili leveästi kultahampaillaan ja pyysi miehenalkuamme mukaansa takahuoneeseen.
Kotiuduttuaan muut uteliaana kyselemään, kuinkas miehenalullamme olivat huvit ja hommat kaupungissa lutviutuneet, oliko meno ollut yhtä villiä kuin kokeneella aikamiehellämme. Miehenalkumme vastasi allapäin:
- "Eipä käynyt minun hyvin, ei. Ensin leikattiin kynnet tosi lyhyiksi, sitten tartutettiin satiaiset eikähän näillä kynsillä käy edes raapiminen..."
