Ilomantsin poika oli ensimmäistä kertaa Helsingissä. Isot pojat olivat
neuvoneet, että Helsingissä kannattaa käydä Kaivohuoneella. Sinne poika suunnistikin heti junalta. Häntä vähän jännitti, ja siksi hän terästi oloaan väkevillä. Nyt hän tuli niin rohkeaksi, että päätti uskaltaa pyytää lähintä tyttöä tanssiin. Tyttö suostui.
Muutaman tanssiaskeleen otettuaan poika teki vielä suoremman ehdotuksen, johon tyttö sanoi: “Mikäs siinnä, mutta se maksaa.” “Asia järjestyy”, poika sanoi, ja niin mentiin tytön asunnolle.
Suuri oli neitosen hämmästys, kun poika pani viissatasen yöpöydälle ja sanoi: “Se on sinulle.” Kohtelu oli sen mukaista…
Poika ehdotti tapaamista myös seuraavana iltana. Se sopi tytölle, ja sama näytelmä toistui, viissatanen ilmestyi yöpöydälle. Nuoret tapasivat vielä kolmantena iltana, ja taas poika antoi viisisatasen tytölle.
Kolmantena aamuna tyttö kysyi:
“Missä päin Suomea noin reiluja nuoria miehiä kasvaa?”
“Minnoon Ilomantsissa”, poika vastasi rehellisesti.
Tyttö riemastui: “Mutta sieltähän minäki oon!”
Tähän poika sanoi ilkikurisesti: “Kyllä minä sinut tunnen. Sinä oot
Tuppuraisen Saimi. Äitis käski tuuva sulle tuhatviissattoo euroo.”