Ylläolevasta tuli mieleen, että Marja-Liisa Kirvesniemi nukkui Harri Kirvesniemen ja Mika Myllylän välissä. Aamulla Marja-Liisa herätessään kertoi nähneensä unta:
"Mie vaan hiihin ja hiihin ja sit sauvat suli kätteen."
Tämä vitsihän menee niin, että ennen Lahden douppailuja Karpaasit ja Hartsa olivat olleet kisamatkalla ja saapuivat siinä sitten lopulta Petäjän varaamaan hotelliin. Respan neiti pahoitteli kovasti, että kaikki huoneet olivat jo täynnä ja Harri taasen ihmetteli ääneen, että
on tämä Hiihtoliiton meininkin amatöörien puuhastelua. Pienen jahkailun jälkeen sitten lopulta löytyi väsyneille hiihtosankareille huone, hääsviitti. Noh, ei kai Zakopanen synkkenevässä yössä voi oikein tuostakaan kieltäytyä. Pojat sitten kävivät matkasta rasittuneena yöpuulle ja Harri tokaisi, että vanhimpana nukkuu toki keskellä. No, mitäs nöösipojat nyt siihen, kun vanha mestari ärähtää.
Yö meni oikein mukavasti ja aamulla Jari venytteli sängyn reunalla ja, tutussa porukassa kun toki oltiin, uskaltautui kertomaan yöllisestä unestaan.
Kyllä oli rehellisella lapinmiehellekin aikamoinen uni. Uskomaton yö uskomattoman naisen kanssa. Eipä ole Tenon kevättulvat mitään siihen mällimäärään verrattuna mikä lopulta tuli.. Mika (R.I.P.) katseli karpaasitoveriaan suu auki.
Ei voi olla totta, mie näin ihan saman unen! Poikien kysyvät, ja tässä vaiheessa jo hieman pelokkaat katseet, kääntyivät Hartsaan päin.
Et kai sie vaan nähnyt samaa unta?
Enhä mie toki. Mie oli Marja-Liisan kanssa keväthangille hiihtelee. Siin mie sit vedin suoralla tasatyöntöö, kun Holmenkollenilla ikkään, mutta lopult se kevätaurinko paistoit nii kirkkaast, että sauvat sul kässii.
Lisäboonus:
Missä menee hyvän maun raja?
-
Välilihassa.