Olipa kerran joukko miehiä, jotka yksissä tuumin päättivät aloittaa homopornon kuvaamisen. Videot kohtasivat suuren suosion, mutta jotain puuttui... ei mennyt aikaakaan, kun joukkion jatkeeksi palkattiin nainen. Ei sentään videolle, mutta studiota sisustamaan. No nyt oli esteettistä, voi pojat. Videoiden suosio vain nousi ja nousi. Miehet pitivät laajan kyselyn ympäri maata, miten videoista saataisiin vielä parempia? Kansa vastasi. Tultiin siihen tulokseen, että tarvitaan uusi ohjaaja, parempi käsikirjoitus ja parempaa editointia. Noh, miehet muistivat kuinka hyvää työtä aiemmin palkattu nainen oli tehnyt. Palkattiin siis lisää naisia. Oli kameranaisia, käsikirjoittajanaisia, editointinaisia, niin paljon naisia että pian he olivatkin jo enemmistönä tuotannossa. Eräs päivä pidettiin sitten demokraattinen äänestys tuotantotiimin kesken. Keiden pitäisi esiintyä videoilla? Yksimielisesti tultiin siihen tulokseen, että miehet ovat selkeästi naisia parempia tässä hommassa.
Äänestyksen jälkeen käsikirjoittajanainen avautui lehdistölle, että tuotantotiimin tasa-arvoisuus on heikentynyt, ala on liian miehekäs ja naisia pitäisi ehdottomasti saada videolle.