Kaksi puiston suihkulähteen reunalla seisovaa alastonta kivipatsasta, mies ja nainen, olivat hievahtamatta tuijottaneet toisiaan jo yli viisikymmentä vuotta. Osuipa lähteelle kerran hyvä haltiatar, joka huomasi kummankin patsaan silmissä niin kovin surullisen katseen.
"Voi teitä, ikuisesti paikallenne tuomitut patsasraukat, tekin haluaisitte varmasti edes joskus jotain vaihtelua. Ensi yönä teen teidät eläviksi puolen tunnin ajaksi ja sitten saatte toteuttaa halunne, joita varmasti on vuosikymmenten aikana mieleenne tullut!"
Keskiyöllä hyvä haltiatar palasi suihkulähteelle, napsautti sormiaan ja taika toimi: patsaat astuivat jalustoiltaan onnellinen hymy kasvoillaan ja lähtivät käsi kädessä kohti puiston reunalla olevaa pensaikkoa. Pian jo kuuluikin pensaikosta kova puhina ja ähinä, risut katkeilivat ja kuivat lehdet kahisivat. Puolen tunnin määräajan päätyttyä patsaat palasivat autuaasti hymyillen takaisin paikoilleen ja jähmettyivät jälleen patsaiksi.
Tilannetta seuraamaan jäänyt hyvä haltiatar oli tästä kaikesta kovin liikuttunut. Hän sanoi: "Koska näytitte noin valtavasti nauttineen lyhyestä seikkailustanne, niin saatte vielä toisenkin puolituntisen!" Niin hyvä haltiatar napsautti taas sormiaan, ja patsaat melkeinpä hypähtivät alas kivijalustoiltaan.
Patsaspari suuntasi kohti puiston laidan pensaita ja naispatsas sanoi miespatsaalle: "ihanaa, rakas! Mutta sovitaanko, että tällä kertaa sinä pitelet kiinni sitä saatanan pulua ja minä paskannan sen päälle!"
"Voi teitä, ikuisesti paikallenne tuomitut patsasraukat, tekin haluaisitte varmasti edes joskus jotain vaihtelua. Ensi yönä teen teidät eläviksi puolen tunnin ajaksi ja sitten saatte toteuttaa halunne, joita varmasti on vuosikymmenten aikana mieleenne tullut!"
Keskiyöllä hyvä haltiatar palasi suihkulähteelle, napsautti sormiaan ja taika toimi: patsaat astuivat jalustoiltaan onnellinen hymy kasvoillaan ja lähtivät käsi kädessä kohti puiston reunalla olevaa pensaikkoa. Pian jo kuuluikin pensaikosta kova puhina ja ähinä, risut katkeilivat ja kuivat lehdet kahisivat. Puolen tunnin määräajan päätyttyä patsaat palasivat autuaasti hymyillen takaisin paikoilleen ja jähmettyivät jälleen patsaiksi.
Tilannetta seuraamaan jäänyt hyvä haltiatar oli tästä kaikesta kovin liikuttunut. Hän sanoi: "Koska näytitte noin valtavasti nauttineen lyhyestä seikkailustanne, niin saatte vielä toisenkin puolituntisen!" Niin hyvä haltiatar napsautti taas sormiaan, ja patsaat melkeinpä hypähtivät alas kivijalustoiltaan.
Patsaspari suuntasi kohti puiston laidan pensaita ja naispatsas sanoi miespatsaalle: "ihanaa, rakas! Mutta sovitaanko, että tällä kertaa sinä pitelet kiinni sitä saatanan pulua ja minä paskannan sen päälle!"