Kevättalven päivä oli aurinkoinen vaikkakin tuulinen. Yhden hengen sairaalahuoneen ikkuna oli raollaan. Lattialla makasi koira. Mies katseli ulos ikkunasta ja siristeli silmiään.
- Onpas onpas nätti ilma, sanoi mies. - Antaisitko silmälasini siitä pöydältä?
- Totta munassa, vastasi koira. -Tuossa.
- Kiitos, Sokea Reeta, hyvä poika.
- Ei kestä kiittää, Sokea Reeta vastasi Timo T.A. Mikkoselle, joka alkoi hyräillä Marion Rungin Tipitii-viisua.
- Timo T.A. Mikkonen, nyt jumalauta lopeta, korviin sattuu. Et ole maailman etevin laulaja! Sokea Reeta ulvahti.
- Haista paska, heh. Tuo oli sitten itsestäänselvyyshuumoria. Luin siitä Jatkoajasta, Suomen ja ehkä koko Euroopan johtavasta jääkiekkosivustosta, Timo T.A. Mikkonen totesi. - Ei siellä tosin suoraan sanottu, että paskan haistattaminen koiralla on itsestäänselvyyshuumoria. Mutta yleensä ottaen on itsestäänselvyyshuumoria haistattaa koiralla paska, koska koira tekee niin ilman kehoitusta, ja koiralle sellainen on ihan luonnollista. Meinaan se paskan haistelu, ei se koiralle paskan haistattaminen.
- Elä, ihan tosi? Sokea Reeta kysyi, mutta äänenpainossa ei ollut ironista sävyä. Sokea Reeta vain oli utelias: sen täytyi painaa mieleen ihmisten puheista tarkoituksettomat lauseet ja päätellä ironiset sekä sarkastiset viittaukset suoraan ihmisten puheiden faktoista, ei monimutkaisista ajatusyhteyksistä ja historiallisista viittauksista.
Tuuli heilutteli sairaalahuoneen sinisiä verhoja. Timo T.A. Mikkonen latasi tupakilla piippunsa ja sytytti sen tulitikulla. Siniharmaat kiharat tuprahtivat Timo T.A. Mikkosen suupielestä.
- Tiedätkö Sokea Reeta mitä? Timo T.A. Mikkonen kysäisi.
- No mitä? vastasi Sokea Reeta. Vastasi tosiaan, vaikka repliikin jälkeen onkin kysymysmerkki.
- Oletko kuullut barffauksesta? Timo T.A. Mikkonen sanoi ja juoksutti tupakansavua sieraimistaan.
- Olen. Voi perkele, että se on ärsyttävä sana! Sokea Reeta murisi.
- Elähän murise. Vaikka sana on ärsyttävä, niin toimintana se barffaus on suhteellisen fiksua. Sinäkin poikaseni voisit syödä pelkkää lihaa ja luita, Timo T.A. Mikkonen selitti. - Luulisi sen sinulle kelpaavan?
- No riippuu lihasta tietenkin. Pakastettu riistakäristys on ainakin hirveää paskaa. Siinä maistuu eläimen stressi. Porsaan ulkofile taas on hyvää, jos file on marinoimatonta. Moni vain tuhoaa hyvän köntin paistamalla sen liian sitkeäksi. On oikeastaan sama onko liha luonnonmukaisesti tuotettua eli luomua vai tehosikalan tuote, Sokea Reeta puheli.
- Ollaan samiksia Sokea Reeta tässä asiassa, Timo T.A. Mikkonen tokaisi.
- Puhalla nyt perkeleessä ulos niitä sauhuja, tänne tukehtuu! Khm. Khm, Sokea Reeta valitti. Silloin sen päässä ikään kuin valkeni.
- Tiedätkö mitä dieettiä Petri Matikainen harrastaa? Se ei ole karppausta eikä barffausta ja se on koirille tuttua hommaa? Sokea Reeta kysyi aurinkosena hymyillen. - Minäkin olen ollut sillä dieetillä!
- No kerro toki itse, jos noin ihanalta tuntuu. Saatan kyllä arvata, että mitä siinä syödään, hehe, Timo T.A. Mikkonen hyrisi.
- Se on crappausta eli krappausta ja siinä syödään paskaa! Sokea Reeta suorastaan hihkui. Se oli viimein ymmärtänyt mitä ironia, sarkasmi ja ajatusyhteydet ovat. Eihän Sokean Reetan oivallus ollut mitenkään erityisen terävä tai ehkä ainutlaatuinenkaan, mutta oli se sentään alku. Jos Sokea Reeta saisi elää vanhaksi, olisi sillä ja sen isännällä edessään paljolti mukavia juttutuokioita. Nyt ei kuitenkaan voitu jutella enemmälti, sillä hoitaja vei Sokean Reetan paska- ja kusireissulle. Sokea Reeta väänsi kohtuullisen kokoisen käärmeen jalkakäytävälle, mutta hoitaja ei kerännyt sitä kakkapussiin.
- Luulenpa, että joku crappaa tänään, hehe, Sokea Reeta naureskeli. - On saatana lähi- ja luomuruokaa kerrakseen!
- Mitä se Reeta haukkuu siinä ihan tyhjää, aivan kuin ällyäisit meidän ihmisten touhuja, hoitaja porisi. - Puhetta taidat vain vailla olla. Pitäsikkö se sonta kerätä sittenki poies? Minulla sitä luisteloo kummilaatan perässä sukkulaispoika Helsingin iiäfkoosa. Sannoo että valamentaja ruukaa syyä paskoo. Lähetämmä paskan postissa sille. Hoitaja taputti Sokeaa Reetaa päähän. Sokea Reeta oli sillä hetkellä maailman onnellisin koira.