Tämä!
Minulle ei uppoa vahvasti tupeen tai savunmakuiset viskit. Aiheuttavat närästystäkin jo pieninä määrinä kaiken lisäksi. Parhaiten omaan makuuni sopivat Spaysiden single maltit.
Kinnulan rehuvaraston talonmies on huhujen mukaan ainoa ei-seinähullu ihminen maailmassa, joka pitää Mauri Pekkarisen tupeen makuisesta viskistä.
Savuiset viskit kuuluvat samaan sarjaan hyvän savusaunan, juuri tervatun soutuveneen ja vahvojen tervakynttilöiden tuoksun kanssa. Jos joku ei pidä niistä, niin ei ymmärrä hyvän päälle yhtään mitään. Toki tämä on vain mielipide - pitäähän joku "ei nimiä -
Ilkka Kanerva" jopa Johanna Tukiaisestakin. Tai on ainakin joskus pitänyt.
Kerran tarjosin vajaalle parikymppiselle opiskelijapojalle kymppivuotiasta Lapparia, sankari huitaisi puolisen desiä ykkösellä naamariin ja totesi ääneen "vittu mitä paskaa". Isäntänä olin sangen lähellä heittää kyseisen hulttion ovesta ulos samalta istumalta, mutta annoin mielipiteelle kuitenkin vain rämäkät naurut.
Toki nautiskelisin Speysiden Single Maltteja työkseni, jos vain ns. perse kestäisi. Olen tislaamolla saanut maistaa Benriachin 46-vuotiasta elämän eliksiiriä, jonka antamaa makuelämystä ei yksikään viski luultavasti tule enää koskaan rikkomaan. Totesin samalta istumalta, että tämä on ylivoimaisesti parasta mitä olen ikinä maistanut ja kysyin paljonko pullo maksaa - vastaus oli yli kolme tonnia ja hinta on pystysuorassa nousussa. Jäi pullo hankkimatta - valitettavasti.
Siitä tuli mieleen. Suosittelen ehdottomasti tislaamokierroksia Skotlannissa, jos sinne suunnalle tulee asiaa. Kierros maksaa muutaman kympin, mutta on ehdottomasti sen arvoinen sopivan mestarin sattuessa kohdalle, koska juomat kuuluvat hintaan melkein jokaisessa paikassa.