Mieluiten jo vähän aiemmin. Elikkäs missä halutaan olla loppukauden, saatika ensi kauden osalta? Toiset peräkkäiset säälipleijarit uhkaavasti jo siintävät näköpiirissä ja jos pohditaan, että missä halutaan olla vasta kolmen vuoden päästä, niin uhkaa tulla samanlainen synkkä ja pimeä ajanjakso, kuin aikanaan ennen Marjamäen tuloa.
Kärpät ei kuitenkaan ole mikään piskuinen tusinaseura, jonka kohdalla voidaan miettiä menestymisen suhteen mitään 3 vuoden aikavälin projektisuunnitelmia, vaan bouncebackin on tapahduttava välittömästi ohikauden jälkeen. On taruttava heti ja visusti ruorista kiinni ja pohtia omaa toimintaa kriittisesti, ennen kuin koko homma uhkaa lähteä karmeaan takaluiskaan, kuten juuri nyt näyttää valitettavasti käyvän.
Ja jos mietitään vielä noita ohikausia, niin Kärppien kohdalla se tarkoittaa totaalista rypemistä ja säälipleijareita, kun taas mm. Tapparan kohdalla heikohkoa runkosarjaa (huom! TOP-4) ja pleijareissa pronssipeliä. Missä johdonmukaisuus ja tiukka fokus tekemiseen, että aina silloin tällöin näitä karmeita sukelluksia ei tule? Kertoo vain mielestäni tietynlaisesta mukavoitumisesta ja siitä, että kun menee tarpeeksi hyvin, niin voidaankin alkaa ottaa vähän löysemmin rantein, joka tarkoittaa huippu-urheilussa sitä, että totuus iskee vasten kasvoja nopeasti, kovaa ja rajusti.
Jos vaatimustaso olisi jatkuvasti tapissa ja fokus tiukasti koko ajan oman toiminnan kehittämisessä sekä standardien ylläpidossa, ei näitä rajuja sukelluksia ja hurjaa aaltoliikettä kausien välillä aina tasaisin väliajoin mielestäni kuuluisi tulla. Nyt edessä uhkaa valitettavasti olla synkeät Alatalo-Haapakoski-Aravirta ajanjaksot, jolloin valoa ei kovin paljoa ole näköpiirissä.