Lätty-ylämummo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- IFK
Mun on vaikea uskoa sitä, ettei Peltonen, Murphy, Lundell, Kuhta nelikko pelaajataustansakin vuoksi ymmärtäisi ihmisläheisen valmentamisen tärkeyttä. 'Management by perkele' on niin last season, ettei sille vedä vertoja kuin 'kävelemällä kotiin'-typeryydet. Kaikki ei tule toimeen kaikkien kanssa, eikä tarvitsekaan, mutta tuosta nelikosta löytyy taatusti osaamista ja tukea joka ikiselle joukkueen jäsenelle, ja kollektiiville yhteisesti.
Kausi alkoi huonosti, kun Motin sai kuuden pelin kakun, Nättinen ja Rantakari loukkaantuivat. Noiden roolien poissaolot näkyisivät joka ikisen Liiga-joukkueen pelaamisessa. Lokakuu oli sitten se kuukausista julmin, kun ei onnistunut mikään. Marraskuussa 6 voittoa 8 pelissä, mutta täällä jaksettiin mouhota vain sitä, kuinka päin vittua kaikki on. No joulukuussa oikeasti oli, ja hävittiin 5/8 Tähän en itse keksi mitään yksittäistä syytä, mutta joukkueen työmoraalissa piti olla silloin jotain vikaa, että hävittiin mikkeliläisille molemmat perättäiset pelit. Ei Jukureidenkaan pelaaminen tuolloin mitenkään erityisen hyvää ollut. Kolmas joulukuun peli Jukureita vastaan voitettiin sentään 5-2 joten elämää suurempaa tappiojatkumoa ei tuostakaan syntynyt.
Pelkkää Jatkoaikaa lukemalla tosiasioista piittaamatta jää huomaamatta paljon hyvää joukkueen tekemisissä. Tosiasia on, että joukkue on syys- ja lokakuussa kontannut pahasti, mutta nyt on ihan eri klangi. Syyttääkö syksystä valmennusta, pelikirjaa, loukkaantumisia/muita poissaoloja, vai pelaajien henkilökohtaista epäonnistumista, kun avopaikastakaan ei saada maalia, on jokaisen henkilökohtainen valinta.
Syksy dissattiin rosteria surutta, ja ylistettiin käppärän ja kahvaran kokoonpanoja. Nyt tuo noiden joukkueiden ylijumaliksi julistaminen on laantunut, ja viimestään eilisen piti todentaa kaikille, että hyvin inhimillisiä virheitä tekee stanlykuppi voittajat, olympiasankarit, mvpeetkin. Joukkueurheilussa se joukkue on kumminkin vielä keskiössä, vaikka yksilöistä koostuukin. Omaan silmään IFK:N syömähampaiden poissaolot veivät joukkueelta syksyllä uskon pelaamiseen, jolloin työvuorossa olleet vastuunkantajat pakenivat peliä vaihtoaittioon. Ja siksi viime vuoden puolella hävittiin tärkeitä pelejä. Arvoitus on hyvin kauden aloittaneen Melartin taantuminen muun joukkueen koomaan. Haittasiko peliä jokin loukkaantuminen, en tiedä. Mutta kokonaisuutena näen Melartin pelaavan ihan mukiinmenevää kiekollisen pakin roolia. Hänen historiansa tuntien muutos on valtava. Pakisto on nyt terveenä/pelikielloitta kunnossa, ja Liigaan hyvä, ellei erinomainen. Hyökkäys ihan riittävä päätyyn saakka, kunhan muutama poissaolo paranee ja alisuorittaja nousee tasolleen. Maalivahtitilanne on puoliksi erinomainen, mutta se toinen puoli ongelmallinen.
Kevättä kohti suureen arvoon nousee pelaamisen tasaisuus. Mistään korttitalosta en puhuisi, sillä joukkue on nyt kasattu ja roolitettu toimivaksi kokonaisuudeksi. Lyytisen epäonnistuminen oli valitettavaa, mutta vaikeasti ennustettavissa, parhaimmillaan hän on kumminkin Liigatasoon parhaita puolustajia. Paikot oli kumminkin riittävät. Berglund on ottanut paikkansa, ja täyttänyt saappaansa. Kotkansalon stuntti ei onnistunut yhtä hyvin, muttei mikään katastrofikaan, seiskapakiksi ok. Rimaa hipoen.
Royn arviointi vaatii lisää pelejä. Leskinen vei eilen pahasti, mutta tämä on mielestäni enemmän Leskisen hyvyyttä kuin Royn huonoutta. Olipahan hänelle hyvä opetus siitä, ettei Liigassa pärjää pelkkää purkkaa jauhamalla, vaan pelatakkin pitää. Tosissaan.
Kaikki on mahdollista tälle joukkueelle. Hyvässä ja pahassa. Valmennuksen uskon sakkaavan kaikkein viimeisimpänä. Siellä on sen verran pelejä takana, että kollektiivi taatusti tietää mikä milloinkin toimii. Ja siellä ei pikku vilustuminen muuta mitään miksikään. Mutta muutaman pelaajan alle tasoaan pelaaminen on sitten jo oikeasti ongelma. Ne on ratkottava jotenkin, mutta kun niissä ongelma löytyy yleensä pelaajan omasta päästä, niin siinä ulkopuolisen mahdollisuudet auttaa on rajalliset. Mutta sekään ei tee joukkueesta korttitaloa, kyllä tuolla suurimassa osassa ruuduista on just oikea tasollaan pelaava dude. Tsemii saatana!
Kausi alkoi huonosti, kun Motin sai kuuden pelin kakun, Nättinen ja Rantakari loukkaantuivat. Noiden roolien poissaolot näkyisivät joka ikisen Liiga-joukkueen pelaamisessa. Lokakuu oli sitten se kuukausista julmin, kun ei onnistunut mikään. Marraskuussa 6 voittoa 8 pelissä, mutta täällä jaksettiin mouhota vain sitä, kuinka päin vittua kaikki on. No joulukuussa oikeasti oli, ja hävittiin 5/8 Tähän en itse keksi mitään yksittäistä syytä, mutta joukkueen työmoraalissa piti olla silloin jotain vikaa, että hävittiin mikkeliläisille molemmat perättäiset pelit. Ei Jukureidenkaan pelaaminen tuolloin mitenkään erityisen hyvää ollut. Kolmas joulukuun peli Jukureita vastaan voitettiin sentään 5-2 joten elämää suurempaa tappiojatkumoa ei tuostakaan syntynyt.
Pelkkää Jatkoaikaa lukemalla tosiasioista piittaamatta jää huomaamatta paljon hyvää joukkueen tekemisissä. Tosiasia on, että joukkue on syys- ja lokakuussa kontannut pahasti, mutta nyt on ihan eri klangi. Syyttääkö syksystä valmennusta, pelikirjaa, loukkaantumisia/muita poissaoloja, vai pelaajien henkilökohtaista epäonnistumista, kun avopaikastakaan ei saada maalia, on jokaisen henkilökohtainen valinta.
Syksy dissattiin rosteria surutta, ja ylistettiin käppärän ja kahvaran kokoonpanoja. Nyt tuo noiden joukkueiden ylijumaliksi julistaminen on laantunut, ja viimestään eilisen piti todentaa kaikille, että hyvin inhimillisiä virheitä tekee stanlykuppi voittajat, olympiasankarit, mvpeetkin. Joukkueurheilussa se joukkue on kumminkin vielä keskiössä, vaikka yksilöistä koostuukin. Omaan silmään IFK:N syömähampaiden poissaolot veivät joukkueelta syksyllä uskon pelaamiseen, jolloin työvuorossa olleet vastuunkantajat pakenivat peliä vaihtoaittioon. Ja siksi viime vuoden puolella hävittiin tärkeitä pelejä. Arvoitus on hyvin kauden aloittaneen Melartin taantuminen muun joukkueen koomaan. Haittasiko peliä jokin loukkaantuminen, en tiedä. Mutta kokonaisuutena näen Melartin pelaavan ihan mukiinmenevää kiekollisen pakin roolia. Hänen historiansa tuntien muutos on valtava. Pakisto on nyt terveenä/pelikielloitta kunnossa, ja Liigaan hyvä, ellei erinomainen. Hyökkäys ihan riittävä päätyyn saakka, kunhan muutama poissaolo paranee ja alisuorittaja nousee tasolleen. Maalivahtitilanne on puoliksi erinomainen, mutta se toinen puoli ongelmallinen.
Kevättä kohti suureen arvoon nousee pelaamisen tasaisuus. Mistään korttitalosta en puhuisi, sillä joukkue on nyt kasattu ja roolitettu toimivaksi kokonaisuudeksi. Lyytisen epäonnistuminen oli valitettavaa, mutta vaikeasti ennustettavissa, parhaimmillaan hän on kumminkin Liigatasoon parhaita puolustajia. Paikot oli kumminkin riittävät. Berglund on ottanut paikkansa, ja täyttänyt saappaansa. Kotkansalon stuntti ei onnistunut yhtä hyvin, muttei mikään katastrofikaan, seiskapakiksi ok. Rimaa hipoen.
Royn arviointi vaatii lisää pelejä. Leskinen vei eilen pahasti, mutta tämä on mielestäni enemmän Leskisen hyvyyttä kuin Royn huonoutta. Olipahan hänelle hyvä opetus siitä, ettei Liigassa pärjää pelkkää purkkaa jauhamalla, vaan pelatakkin pitää. Tosissaan.
Kaikki on mahdollista tälle joukkueelle. Hyvässä ja pahassa. Valmennuksen uskon sakkaavan kaikkein viimeisimpänä. Siellä on sen verran pelejä takana, että kollektiivi taatusti tietää mikä milloinkin toimii. Ja siellä ei pikku vilustuminen muuta mitään miksikään. Mutta muutaman pelaajan alle tasoaan pelaaminen on sitten jo oikeasti ongelma. Ne on ratkottava jotenkin, mutta kun niissä ongelma löytyy yleensä pelaajan omasta päästä, niin siinä ulkopuolisen mahdollisuudet auttaa on rajalliset. Mutta sekään ei tee joukkueesta korttitaloa, kyllä tuolla suurimassa osassa ruuduista on just oikea tasollaan pelaava dude. Tsemii saatana!