Ville Peltoselle kenkää!

[Bafforosso]

Lindsi sentään teki hommia palkkansa eteen tänään jakamalla sponsorin tuotepalkintoja onnekkaille katsojille.

Kova ja hikinen sekä kunnioitettava duuni.

 

[Morten Halsted]

Heippa, vie terkut mennessäs Davosiin.

 

[Walkin]

Pahoittelen alla olevaa pitkää lainausta, mutta oli niin hyvä teksti tuolla Kärppien osiossa, että oli ihan pakko lainata tänne kun välillä tuntui, että tännehän tuo kuuluu kun samojen ongelmien kanssa tuntuvat painivan niin Kärpät kuin myös IFK. Tuossa kun laittaa nimen Kärpät kohdalle IFK, niin sopii hyvin tänne.

Luulen, että myös tuo henkinen puoli on hyvin vahvasti tässä ongelmavyyhdissä läsnä. Kärpät ei vaan saa rakennettua niiden onnistumisten päälle jotain pysyvää. Jotenkin tämä koko touhu menee jatkuvasti "yksi askel eteen, yksi taakse" -tyylillä, joka johtaa siihen, että Kärpät ei ole kehittynyt yhtään mihinkään kauden aikana, vaan Kärpät on todellisuudessa junnannut koko ajan lähes täysin paikallaan. Siellä pelissä on jotain hyviä juttuja, Kärpät pelaa tiettyjä hetkiä pelistä hyvin ja tulee onnistumisia sekä sellaisia juttuja, joidenka päälle voisi - ja pitäisi pystyä - rakentaa seuraavassa pelissä sitä pelaamista ja juttua, mutta ei.

Esimerkkinä: taannoin Kärpät sai ison onnistumisen kotipelissä TPS:ää vastaan, kun Hyry ratkaisi pelin huimalla soolomaalilla jatkoajalla, voiton merkitys näkyi joukkueessa, kaikissa pelaajissa, valmennus tuuletti villisti maalia ja maali näytti vapauttaneen isosti energiaa ja tuoden sellaisen ison kaivatun onnistumisen, jonka päälle _pitäisi_ pystä sitä juttua rakentamaan. Mutta ei, seuraava peli taas kuraa ja ne kaikkien aiemman pelin onnistumiset ikään kuin pyyhittiin pois ja taas lähdetiin nollista seuraavaan peliin jne. Eli Kärpät kyllä tavallaan saa niitä onnistumisia ja hyviäkin juttuja sinne tekemiseen ja arkeen, mutta kuten hommaan kuuluu (tai kuuluisi), niin niiden päälle pitäisi pystyä rakentamaan niitä seuraavia onnistumisia, aina kerros kerrokselta korkeammalle ja palikka kerrallaan. Mutta nyt ei saada rakennettua, vaan aina se yksi onnistuminen joka sinne pohjalle tulee, niin pyyhitään seuraavassa pelissä pois ja sitten lähdetään taas, kuin alusta ja tarvotaan paikallaan koko ajan.

Kärpät on junnannut koko kauden paikallaan. Peli ei ole kehittynyt ja tämä homma ei ole niinkuin edennyt mihinkään, koska koko ajan mennään sillä "yksi askel eteenpäin, yksi taaksepäin" -mentaliteetilla. Jatkumon rakentaminen ja flow-tilan luominen niille onnistumisille, jossa yhden hyvän jutun ja onnistumisen päälle rakennetaan toinen onnistuminen, ja sitten kolmas, neljäs... jne. ei onnistu. Tämän nykyisen valmennuksen ja etenkin Laten puutteet taktisissa asioissa ja pelikirjassa tälle kaudelle ovat hyvin selvät, mutta on jopa jäänyt hämmentävän pimentoon, että miten isoja ne puutteet tuntuvat nimenomaan sillä henkisellä ja ihmisläheisessä johtamistavassa sekä tällaisissa inhimillisissä henkimaailmanjutuissa olla.

En vaan voi olla korostamatta Marjamäen edellisellä visiitillä sitä Mannerin merkitystä apukoutsina. Kuten kaikki ovat saaneet Leijonien mukana nähdä (esim. videoklipit MM-kisoissa), pääsee Manner jopa enemmän esille ja tuomaan ne parhaat puolensa esille, kun saa apuvalmentajana olla vähän lähempänä joukkuetta ja ns. "yksi jätkistä" kopissa, eikä tarvitse ihan vetää sitä päävalkun - tiettyä - auktoriteettiroolia. Manner aikanaan oli iso osa ja voimavara varmasti siellä kopissa ja sen joukkuehengen ja niiden onnistumisien jatkumoiden rakentamisen suhteen. Tämä nähtiin jo Mannerin päävalmentajakaudella myös Kärpissä, kun Kärpät usein (peli toki ailahteli ja Kärpät ajautui jopa isoillekin tappioasemille takaa-ajaksi), pystyi Mannerin alaisuudessa pelien sisällä reagoimaan ja nousemaan sieltä hurjalla tavalla rinnalle ja jopa ohi sekä tuli omasta mielestäni etenkin silloin Mannerin mestaruuskaudella tunnetuksi hyvin vahvasti sellaisena flow-joukkueena.

Manner oli saanut luotsattua sen joukkueen henkiseltä aspektiltaan ja tilaltaan, niin sinne "zoneen" ja flow'hun, että Kärpät oli todella vahva henkiseltä tasoltaan ja tilaltaan sekä se joukkueen yhteinen minäkuva ja itsetuntemus oli äärimmäisen vahva. Luotto omaan tekemiseen ja juttuun oli maximaalinen (=jänne, rutiini, toisteisuus). Manner ja Marjamäki silloin aikanaan olivat hyvin (ja myös sopivalla tavalla) erilaisia, niin persoonaltaan, kuin myös jääkiekkomaultaan/pelikirjaltaan. Manner ihmisläheisempi vahvan joukkuehengen, luovan ja vapaamman flow-tilan ja hurlumhei-lätkän fani. Kun taas Marjamäki, jotenkin "kuivakan" ääri-taktinen, yli-kontrolloivan tarkka sekä suitset tiukasti itsellään pitävä ja superanalyyttinen prosenttikiekon ystävä. Hyvin erilaisia, mutta jotenkin tuntuu, että niissä parhaissa valmennustiimeissä se menee juuri näin, että valmennus on hyvin erilainen keskenään ja täydentää hyvällä tavalla toisiaan ja toistensa näkemyksiä ja mielipiteitä (ihan kaikin puolin).

Nyt Kärpiltä puuttuu sellainen Mannerin kaltainen ihmisläheinen tyyppi sieltä valmennuksesta, joka pystyi jo Laten edellisellä visiitillä rakentamaan sitä joukkueen henkistä tilaa ja juuri sitä "onnistumisia onnistumisten päälle" -tyylillä ja tsemppaamaan sekä (huom!) tuomaan sillä omalla taidollaan ja persoonallaan, extraa ja jotain uutta ja erilaista siihen joukkueen kehitykseen ja niihin Laten armottomiin videosulkeisiin ja datapankkeihin. Manner toi varmasti persoonallaan ja taidoillaan sinne jotain erilaista ja omalaatuista, mitä siellä cocktailin seassa ei ollut. Nyt siellä on professori-Sihvonen ja kuivakka-Mäntymaa (joka ei hänkään miltään kovin lupsakalta ja joviaalilta seuramieheltä vaikuta) apureina ja tuntuu jotenkin, että tuovat liikaa niitä samoja asioita, kuin mitä Late tuo ja touhun menee liikaa ns. toistoksi ja "saman puuron lämmittämiseksi", kun ihan sama kenen valmentajan kanssa pelaaja juttelee, niin samaa kuivakkaa ja nuivaa datanörtteilyä ja ääri-taktista höpinää on luvassa. Laten edellisellä visiitillä, Manner pystyi vähän kuin siellä ns. rivien ja niiden Laten videosulkeisten välissä luomaan ja rakentamaan sitä joukkuehenkeä pienin askelin ja vahvistamaan sitä joukkueen henkistä tilaa sekä tuomaan sen inhimillisen ja tunnepuolen sinne Kärppien koppiin vahvasti läsnä (hengata kopissa, tsempata, jutella rennosti pelaajien kanssa yms. samalla tavalla, kuten Jalosen apurina Leijonissa on tehnyt).

Kärppien nykyisessä valmennuksessa - Laten johdolla - kaikki analysoidaan kaavioiden ja datan avulla. Jos joku mättää, niin Laten ainoa resepti on, kuten tälläkin kaudella on Petopodissa saatu kuulla: lisää analyysejä, ja tilastojen tulkitsemisia sekä analyysien analyysejä ja päälle vielä analyysien analyysien analysoimista. Excelin eriväriset ja korkuiset puna-vihreät palkkikaaviot ja pizza-diagrammit kertovat muka ihan kaiken ja punaiset matalata palkit kertovat, mikä on nyt huonosti ja vihreät korkeat palkit hyvät jutut yms. Ei kertaakaan tällä kaudella Late ole sanonut tai ottanut kantaa siihen joukkueen tunnepuoleen ja henkiseen tilaan tai, miten niitä voidaan parantaa ja edistää, vaan päivästä numero yksi ne asiat ovat kuulemma olleet kunnossa, joukkue yrittää, on hyvä ilmapiiri, eli toimii ja ei tarvitse pohtia enää tällä kaudella noita. Niitä ei tarvitse siis kehittää Laten mielestä? Ei tarvitse muka omata sellaista omaa inhimillistä ja herkkää vaistoa ja vainua sellaisista vähän ei-niin selkeäperäisistä ja helposti nähtävillä olevista asioista (kaikkea ei tilastot kerro, ei lähellekään).

Laten edellisellä visiitillä Manner sai siinä taustalla varmasti keskittyä enemmän siihen henkiseen tilaan joukkueen keskuudessa. Nyt tuollainen tyyppi tuntuu puuttuvan Kärppien valmennuksesta ja kaikki ovat jotenkin samasta puusta veistettyjä. Se vaatii kuitenkin niitä erilaisia persoonia ja ihmisiä, jotta voidaa hyödyntää kaikkien erilaisia vahvuuksia ja saada (hyvinkin) erilaisia näkemyksiä asioiden suhteen esille, joista muodostuu sitten se täydellisempi ja eheämpi kokonaisuus, jossa kaikki eri näkemykset ja mausteet ovat hyvässä balanssissa. Ei voi olla liikaa suolaa tai pelkkää sokeriakaan, vaan vaaditaan se balanssi makujen suhteen.

Sitten joukkuepuolella totta kai liiderit Kukkonen ja Pyörälä edellisellä Laten visiitillä. Kyllä, nytkin siellä on Ohtamaata, Anttila yms. kumppaneita, jotka varmasti ovat hyviä johtajia jne. Mutta ei toista Kukkosta esimerkiksi ole, eikä tule. Kukkonen ja Pyörälä olivat kuitenkin absoluuttisia Kärppä-legendoja ja myös tuon statuksen myötä omassa kastissaan johtaja -kategoriassa. Sydämessä sykki valtava Kärppä-sydän. Tuo on erottava tekijä mielestäni esim. Anttilaan, joka hän on varmasti myös loistava johtaja ja liideri, mutta se Speden ja Kukkosen Kärppä-sydän ja äärimmäinen ja ilmiömäinen, jopa poikkeuksellinen, logolle pelaaminen uupuu.

Pitää myös muistaa, että joukkueessa oli myös tuolloin Marjamäen edeltävällä visiitillä, niin erittäin pidetty ja joviaali "kaikkien kaveri" seuramies Ari Vallin, jolla on ilmeisesti kaikissa pelaamissaan joukkueissa ollut todella iso rooli aikanaan sen henkisen puolen sekä sen joukkueen yhteenhitsautumisen kanssa, kun on ottanut kaikki pelaajat suojiinsa, ettei kukaan ole jäänyt yksin tai ryhmän ulkopuolelle. Vallin oli siinä mielessä jopa mielestäni aliarvostettu johtaja ja joukkuepelaaja: huumorimies, hengenluoja ja tunnelman vapautta kyllä, mutta kuten aikanaan silloin Laten ekalla kaudella, kun pidettiin se "AA-kokous", on Vallin myös jälkikäteen kertonut, miten päätti avata itsensä täydellisesti siinä joukkueen edessä silloin ja tehdä itsestään haavoittuvaisen kaikkien edessä kertomalla kaiken itsestään ja laittamalla itsensä sillä tavoin likoon joukkueen ja kollektiivin edun nimissä. Todellista johtamista ja suunnannäyttämsitä mielestäni. Ollaan rennosti ja huumorilla (välillä jopa vähän liikaakin), mutta sitten kun on se kova tosipaikka ja kun pitää vakavoitua, niin Vallin todenteolla pystyi myös siihen loistavalla tavalla. Todella tärkeä ja mielestäni jopa vähän unohdettu kriittinen palapelin palanen sillä Marjamäen edellisellä visiitillä.

Nyt Kärpiltä puuttuvat jotenkin tuollaiset Kukkoset, Pyörälät, Vallinit, jotka osasivat johtaa, mutta myös vapauttaa sitä tunnelmaa eri taitavin tavoin ja osasivat sen joukkuehengen - puolen. Esimerkiksi nuo kolme em. kaveria olivat ihan absoluuttisinat timanttia ja kovinta priimaa tuolla saralla. Mutta ennen muuta se, että valmennuksesta puuttuu nyt se Mannerin kaltainen ihmisläheinen ja henkisen puolen taitava valmentaja ja velho, joka osaisi ruokkia niitä onnistumisia ja rakentaa niitä onnistumisen tunteita ja hyviä juttuja päällekkäin, nimenomaan sellaisella tavalla, että kannustetaan, motivoidaan, kehutaan, luodaan sitä ilmapiiriä ja kohdataan toinen ihmisenä jne. Marjamäki osaa näitä asioita varmasti joidenkin kliinisten Excel-taulukoiden sun muun "kylmän" datan avulla rakentaa päällekkäin (joissain määrin), mutta jotenkin tuo joukkueen henkinen kasvu on myös noiden onnistumisten tunteiden osalta jäänyt pahasti vajaaksi ja tussuksi sekä sellaiseksi liian "kulmikkaan kylmäksi", mistä puuttu se 'pehmeämpi' ja inhimillisempi tunnepuoli eli yhteiset kokemukset, yhteinen side sekä korkea tunnepuolen itsetuntemus yms.

Tuo aspekti ei vain kuulu millään muotoa Laten vahvuuksiin ja nyt kun valmennuksessa ei ole sitä täydentävää ja puuttuvaa palasta, joka tuota aspektia hoitaisi ja olisi kenties (Mannerin tavoin) pyörimässä siellä kopissa ja luomassa ehkä sitä tunnelmaa ja ilmapiiriä ns. laskeutumalla pelaajien tasolle jne. Edelleen korostan: pelilliset puutteet Laten pelikirjassa, kyllä, mutta ennen muuta se Laten jopa hyvin vajavainen osaaminen ja ymmärrys tuossa henkisen ja innostavan ihmisläheisenjohtamisen saralla, jossa Manner oli todellinen mestari, niin siinä Latella on pahoja puutteita ja puutteita tuntuu olevan sen suhteen (omasta mielestäni) myös osin pelaajistossa (vrt. Kukkonen, Pyörälä, Vallin). Pelillinen puoli Kärpissä sakkaa tällä kaudella, mutta myös se henkinen puoli. Millainen tarinankertoja ja sen henkisen flow-tilan rakentaja Manner oli (mestaruuskaudella Ruohomaa ja Hakanpää herkistelemässä kyyneleet silmissä haastatteluissa, kuinka hieno se sen kauden Kärppä-joukkue oli), niin ei vain välity itselleni samanlaista tunnetta ja fiilistä tästä nykyisestä Kärppä-joukkueesta, johon näin kannattajana pystyisi loistavalla tavalla samaistumaan sekä aistimaan sen joukkueen hengen ja huikean kollektiivisen yhtenäisyyden tilan ja erityisyyden.

Enkä nyt tarkoita, että jonkun Ohtamaan pitäisi tulla seuraavaan CMoren hikihaastatteluun kyynelet silmissä kertomaan, miten hieno tuo Kärppä-joukkue on, mutta jokin siitä puuttuu, jo ihan sillä puheen tasolla. Ohtamaakin puhuu kyllä (periaatteessa) ihan hienosti ja hienoja sekä merkityksellisiä sanoja käyttäen, mutta siitä puheesta ei välity se tunne ja sellainen intohimo, että aidosti uskoo ja toden teolla tarkoittaa sitä, mitä sanoo, siitä ei välity sellainen karismaattisuus ja aitous. Jotenkin sellainen hienojen korulauseiden jargon-automaatti, jos voisi kuvata tuolla tavoin (muuan Mikko Koivuhan osasi median edessä tuon korulause-automaattina toimimisen ja hienon kuuloisen, mutta ympäripyöreän ja täysin merkityksettömän "oma peli, kovasti töitä, fokus oma peli" -jargonin, jonka oli uransa aikana hionut median edessä huippuunsa, tietämättä nyt, mitä se Koivu siellä kopissa sitten sanoi). Sanotaan sellaisella platonisella, tylsällä ja pokerilla naamalla sellaisia hienoja korulauseita, mikä on vähän kuin sellaista ulkoa ennalta opeteltua liturgiaa, "reagointimalleja" ja ns. käsikirjoitusta, mitä on vähän kuin ns. pakko sanoa, koska kuulostaa hyvältä, vaikka siitä nyt ei mitään sen suurempaa tunnetta tai muuta välittyisikään kuulijalle. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta ehkä joku saa kiinni, mitä tällä haen.

Jotenkin valmentajansa näköinen kliininen, intohimoton, pelkistetty, platoninen, mielikuvitukseton ja hengetön on tämä Kärppä-joukkue, josta on hyvin vaikea aistia sitä jotain vaikeasti selitettävää ja jopa sanoin kuvaamattoman "spesiaalia", mitä mm. siinä Mannerin mestaruuskauden joukkueessa oli aistittavissa, koko sen kauden ja huikean hienon matkan ajan.

Edit. Typot

Jos mietitään tuota meidän valmennusta, niin kuka siellä on sellainen ihmisläheinen ja hengenluoja? Tiilikainenko? Onko Kuhta tuotu tähän rooliin? Entä pelaajisto, onko tuolla sellaisia pelaajia jotka onnistuvat sitomaan tuon nipun yhteen, onnistuvat saamaan koko joukkueen puhaltamaan yhteen hiileen ja saavat kaikille sellaisen hyvän sekä tärkeän tunteen?

Toki nyt IFK:lla on menossa vahva vaihe Jyp tappiosta huolimatta ja onkin mielenkiintoista nähdä onnistuuko IFK ns. kasaamaan hyvää hyvän päälle vai romahtaako korttitalo taas jossain vaiheessa jostain syystä?

 

[Lätty-ylämummo]

Mun on vaikea uskoa sitä, ettei Peltonen, Murphy, Lundell, Kuhta nelikko pelaajataustansakin vuoksi ymmärtäisi ihmisläheisen valmentamisen tärkeyttä. 'Management by perkele' on niin last season, ettei sille vedä vertoja kuin 'kävelemällä kotiin'-typeryydet. Kaikki ei tule toimeen kaikkien kanssa, eikä tarvitsekaan, mutta tuosta nelikosta löytyy taatusti osaamista ja tukea joka ikiselle joukkueen jäsenelle, ja kollektiiville yhteisesti.

Kausi alkoi huonosti, kun Motin sai kuuden pelin kakun, Nättinen ja Rantakari loukkaantuivat. Noiden roolien poissaolot näkyisivät joka ikisen Liiga-joukkueen pelaamisessa. Lokakuu oli sitten se kuukausista julmin, kun ei onnistunut mikään. Marraskuussa 6 voittoa 8 pelissä, mutta täällä jaksettiin mouhota vain sitä, kuinka päin vittua kaikki on. No joulukuussa oikeasti oli, ja hävittiin 5/8 Tähän en itse keksi mitään yksittäistä syytä, mutta joukkueen työmoraalissa piti olla silloin jotain vikaa, että hävittiin mikkeliläisille molemmat perättäiset pelit. Ei Jukureidenkaan pelaaminen tuolloin mitenkään erityisen hyvää ollut. Kolmas joulukuun peli Jukureita vastaan voitettiin sentään 5-2 joten elämää suurempaa tappiojatkumoa ei tuostakaan syntynyt.

Pelkkää Jatkoaikaa lukemalla tosiasioista piittaamatta jää huomaamatta paljon hyvää joukkueen tekemisissä. Tosiasia on, että joukkue on syys- ja lokakuussa kontannut pahasti, mutta nyt on ihan eri klangi. Syyttääkö syksystä valmennusta, pelikirjaa, loukkaantumisia/muita poissaoloja, vai pelaajien henkilökohtaista epäonnistumista, kun avopaikastakaan ei saada maalia, on jokaisen henkilökohtainen valinta.

Syksy dissattiin rosteria surutta, ja ylistettiin käppärän ja kahvaran kokoonpanoja. Nyt tuo noiden joukkueiden ylijumaliksi julistaminen on laantunut, ja viimestään eilisen piti todentaa kaikille, että hyvin inhimillisiä virheitä tekee stanlykuppi voittajat, olympiasankarit, mvpeetkin. Joukkueurheilussa se joukkue on kumminkin vielä keskiössä, vaikka yksilöistä koostuukin. Omaan silmään IFK:N syömähampaiden poissaolot veivät joukkueelta syksyllä uskon pelaamiseen, jolloin työvuorossa olleet vastuunkantajat pakenivat peliä vaihtoaittioon. Ja siksi viime vuoden puolella hävittiin tärkeitä pelejä. Arvoitus on hyvin kauden aloittaneen Melartin taantuminen muun joukkueen koomaan. Haittasiko peliä jokin loukkaantuminen, en tiedä. Mutta kokonaisuutena näen Melartin pelaavan ihan mukiinmenevää kiekollisen pakin roolia. Hänen historiansa tuntien muutos on valtava. Pakisto on nyt terveenä/pelikielloitta kunnossa, ja Liigaan hyvä, ellei erinomainen. Hyökkäys ihan riittävä päätyyn saakka, kunhan muutama poissaolo paranee ja alisuorittaja nousee tasolleen. Maalivahtitilanne on puoliksi erinomainen, mutta se toinen puoli ongelmallinen.
Kevättä kohti suureen arvoon nousee pelaamisen tasaisuus. Mistään korttitalosta en puhuisi, sillä joukkue on nyt kasattu ja roolitettu toimivaksi kokonaisuudeksi. Lyytisen epäonnistuminen oli valitettavaa, mutta vaikeasti ennustettavissa, parhaimmillaan hän on kumminkin Liigatasoon parhaita puolustajia. Paikot oli kumminkin riittävät. Berglund on ottanut paikkansa, ja täyttänyt saappaansa. Kotkansalon stuntti ei onnistunut yhtä hyvin, muttei mikään katastrofikaan, seiskapakiksi ok. Rimaa hipoen.
Royn arviointi vaatii lisää pelejä. Leskinen vei eilen pahasti, mutta tämä on mielestäni enemmän Leskisen hyvyyttä kuin Royn huonoutta. Olipahan hänelle hyvä opetus siitä, ettei Liigassa pärjää pelkkää purkkaa jauhamalla, vaan pelatakkin pitää. Tosissaan.

Kaikki on mahdollista tälle joukkueelle. Hyvässä ja pahassa. Valmennuksen uskon sakkaavan kaikkein viimeisimpänä. Siellä on sen verran pelejä takana, että kollektiivi taatusti tietää mikä milloinkin toimii. Ja siellä ei pikku vilustuminen muuta mitään miksikään. Mutta muutaman pelaajan alle tasoaan pelaaminen on sitten jo oikeasti ongelma. Ne on ratkottava jotenkin, mutta kun niissä ongelma löytyy yleensä pelaajan omasta päästä, niin siinä ulkopuolisen mahdollisuudet auttaa on rajalliset. Mutta sekään ei tee joukkueesta korttitaloa, kyllä tuolla suurimassa osassa ruuduista on just oikea tasollaan pelaava dude. Tsemii saatana!

 

[Spartacus]

Hyvä jos löytyy posia, sitä on kaivattukin. Itse en ole ihan vielä yhtä huojentunut. Tämä erittäin kunnioitettava yhdeksän pelin formi, jossa on voitettu seitsemän ja kahdesti saatu lohdutuspiste, peittää hieman alleen sen, että kovin ihmeellisiä ei olisi vaatinut että siellä olisi kaksi voittoa ja liuta tappiota tai lohdutuspisteitä.

Vain kahdesti IFK on kyennyt voittamaan useammalla kuin yhdellä maalilla. Ässät, Ilves ja Jyp tulivat tappioasemassa kolmannen erän loppupuolella tasoihin. Eikä se eilen kaukana ollut Oulussakaan. KalPaa ja Pelicansia vastaan liki töpeksittiin kolmen maalin johto. Toki voi sanoa, että sarja on kova ja tasainen, mutta onhan se selkeästi nähtävissä, ettei 60 minuutin peli onnistu riittävällä tasolla.

”Management by perkele” on mennyttä aikaa, mutta jotain ”managementtia” Peltosen ja kumppaneiden pitää kehittää, koska tälläisellä sulamisella ei pudotuspeleissä tule muuta kuin pikaiset kättelyt sääleissä.

Joukkue on mennyt selkeästi eteenpäin, oltiin toki niin pohjalla, ettei siitä ole kuin yksi suunta. Myös loukkaantumiset vaikuttivat surkeaan syksyyn. Pelitapa on kehittynyt ja selkeytynyt, ketjulotto on lopetettu, ylivoima on parantunut ja ainakin yksi todella hyvä täsmävahvistus on löydetty. Paljon hyvää, mutta edelleen parannettavaa valtavasti. Enkä usko, että kovin merkittäviä vahvistuksia on enää tulossa markkinoilta.

Nyt on Villellä se näytönpaikka. Takamatkaa on ja vaikka runkosarjaa on kaksikymmentä peliä jäljellä, niin pidempää tappioputkea ei oikein kestäisi tai loukkaantumisia avainpelaajille esim. Tapsan pidempi loukki lopettaisi käytännössä kauden siihen. Samalla pitäisi tehdä pelistä voittavaa, eikä vain selviytyvää ja hioa pelaajien henkinen kantti kuntoon.

Kova vaatimuslista ja onneakin pitäisi olla matkassa.

 

[Frankie]

Peltonen ei ole onnistunut kahdella kaudella löytämään minkäänlaista tasaisuutta. Kuumalla putkella ei tee yhtään mitään, kun saman verran ja nyt vielä enemmän vedetään täysin alta arvostelun. Väärässä paikassa harjoittelee Peltonen valmentamista.

 

[Joe]

Miten Peltosen HIFK:n latautuminen epäonnistuu aina tälläisiin matseihin. Sama laulu aina viime kaudesta asti. Eikö tolla vässykällä ole todellakaan mitään auktoriteettia joukkueeseen. Aina nämä matsit mitkä pitäisi voittaa lipeää kerta toisensa jälkeen tappioiksi. Sitten, kun kärkijengejä vastaan ei riitä vaikka kuinka olisi lataus tapissa tai peli mintissä. Miten voi olla ettei tolla joukkueella ole minkäännäköistä rutiinia? Peltonen eikä sua yhtään hävetä nämä esitykset Nordiksella. Kyllä tämä kausi voi päättyä vielä valtavaan farssiin.

 

[timotl]

Tämä ketju on vaipunut unholaan - tietyistä syistä!

Kysynkin nyt teiltä arvoisat asiantuntijat, mikä on muuttunut kun menestystä tulee alkukauteen verrattuna?
a) Ville on muuttanut pelikirjaa ja se toimii
b) Ville ei ole muuttanut pelikirjaa, mutta nyt pelaajat ovat sisäistäneet sen lopultakin
c) Pelikirja on heitetty nurkkaan ja ruvettu pelaamaan ilman pelikirjaa
d) Pelikirjaa ei ollut ollenkaan, mutta nyt toimiva sellainen on otettu käyttöön
e) Peli ja kirja on samaa kuin alkukaudesta, mutta nyt siellä on veska maalissa ja hyökkääjien ruuti kuivunut kollektiivisesti.

 

[KooJii_#1]

Sanoisin vaihtoehto C pohjautuen monen pelaajan kommentteihin siitä, että alkukaudesta vedettiin orjallisesti fläppitaululle vedettyjen viivojen mukaan. Oletan, että nyt sen suhteen on jotain muuttunu ja pelaajat saa enemmän vapauksia etenkin hyökkäyksen suhteen.

 

[Incognito]

Tämä ketju on vaipunut unholaan - tietyistä syistä!

Kysynkin nyt teiltä arvoisat asiantuntijat, mikä on muuttunut kun menestystä tulee alkukauteen verrattuna?
a) Ville on muuttanut pelikirjaa ja se toimii
b) Ville ei ole muuttanut pelikirjaa, mutta nyt pelaajat ovat sisäistäneet sen lopultakin
c) Pelikirja on heitetty nurkkaan ja ruvettu pelaamaan ilman pelikirjaa
d) Pelikirjaa ei ollut ollenkaan, mutta nyt toimiva sellainen on otettu käyttöön
e) Peli ja kirja on samaa kuin alkukaudesta, mutta nyt siellä on veska maalissa ja hyökkääjien ruuti kuivunut kollektiivisesti.

f) suurin syy tolppien välissä. Joukkuetta pumpattu ja paikattu kriittisiä palasia. Onnistumisten kautta tullut rentoutta ja uskoa. Pelitapaan on tuotu nopeutta ja yllätyksellisyyttä.

 

[Neely]

A:n noista valitsisin. Nyt kiekkoa pelataan keskustaan kohti maalia eikä jokainen hyökkäysalueen ratkaisu oli rännikiekko.

 

[Incognito]

Onko myös Ville itse tajunnut puutteensa valmentajana ja löysännyt tietyssä mielessä suitsia. Kimmo Kuhdan tulo tähän voi olla osa tätä palasta? Hanki ympärillesi sellaisia ihmisiä, jotka paikkaavat puutteitasi.

 

[sirtyg]

Tämä ketju on vaipunut unholaan - tietyistä syistä!

Kysynkin nyt teiltä arvoisat asiantuntijat, mikä on muuttunut kun menestystä tulee alkukauteen verrattuna?
.

Peltosta kohta (aivan täysin syystä) kaksi kautta ruoskineena on nostettava hattua nykymenolle. On kova suorite tässä ympäristössä nostaa joukkue nykytasolle. Eteenpäin on menty ihan helvetin paljon. On myönnettävä että en olisi ikinä uskonut. Joukkue oli täysin syöksykierteessä pitkälle viime vuoteen ja kun ynnäsi viime kauden suorittamisen niin ei paljoa voinut odottaa.


Tämä Victor muutti suunnan eikä sekään ole haitannut, että Vesalaisen fallos on kasvanut 10 senttimetriä viimeisen kuukauden aikana.

Nyt kaikki on ihanaa tietysti, mutta vaikka tämä kausi päättyisi taas johonkin puolivälieriin niin pidän silti tätä kautta kovempana Peltosen työnäytteenä, kuin viime kautta. Kova temppu.

Tänään oli hallilla pitkästä aikaa oikeasti ihan hauskaa, kiitos joukkueen kamppailupelille antautumisen ja Tapolan. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä juuri nyt, että ehkä tästä voi silti tulla ihan hieno kasvutarina.

 

[penalalli]

Sekä b että e.

 

[-Kantor-]

Tämä ketju on vaipunut unholaan - tietyistä syistä!

Kysynkin nyt teiltä arvoisat asiantuntijat, mikä on muuttunut kun menestystä tulee alkukauteen verrattuna?
a) Ville on muuttanut pelikirjaa ja se toimii
b) Ville ei ole muuttanut pelikirjaa, mutta nyt pelaajat ovat sisäistäneet sen lopultakin
c) Pelikirja on heitetty nurkkaan ja ruvettu pelaamaan ilman pelikirjaa
d) Pelikirjaa ei ollut ollenkaan, mutta nyt toimiva sellainen on otettu käyttöön
e) Peli ja kirja on samaa kuin alkukaudesta, mutta nyt siellä on veska maalissa ja hyökkääjien ruuti kuivunut kollektiivisesti.

Joukkueessa oli alkukaudesta puutteita sekä yksilötaidon, luovuuden että roolitusten osalta. Palasia puuttui vähän joka puolelta, myös avainpaikoilta ja ketjuruletti pyöri jatkuvasti kun sopivia roolituksia ei tuntunut löytyvän. Näitähän on nostettu tasaisin väliajoin esiin tälläkin palstalla jo kesästä lähtien.

Nyt kun näitä puutteita on saatu tilkittyä uusien hankintojen myötä, ovat ketjukoostumukset vakiintuneet ja pelisysteemiä on päästy sisäänajamaan tasapainoisesti pelaajien selkärankaan. Myös Taposen huippuvire on edesauttanut joukkueen huippuvirettä ja yleensäkin onnistumiset ovat tuoneet rentoutta tekemiseen. Toivottavasti tämä ei ole tapahtunut liian myöhään.

Kyllä Peltonen osaa valmentaa silloin kun siihen annetaan kunnon työkalut.

 

[auvo11]

Sekä b että e.

Aivan samaa mieltä, hyvä veska ottaa oikeaan aikaan ne tärkeät kopit, jos ei niin momenttum kääntyy vastustajalle, plus alkukaudesta Motin ja Nättinen puuttui.

 

[auvo11]

Plus Lyytinen ja Rantakari sekoili.

 

[Walkin]

Kyllä Peltonen osaa valmentaa silloin kun siihen annetaan kunnon työkalut.

Alan itsekin kallistumaan tähän. Viime kaudella umpipaskalla maalivahtipelillä vitossija ja puolivälierissä TPS:ää vastaan ajoittain hyvinkin selvää hallintaa, mutta seiskapeli Turussa maalilla vajaaksi. Tämä kausi aloitettiin samalla umpipaskalla maalivahtipelillä ja pitkään hakattiin päätä seinään tuon suhteen kunnes Taponen rupesi loistamaan. Tällä kaudella alkua haittasi myös päivänselvät puutteet joukkueen kasaamisessa minkä huomasi oikeastaan aivan kaikki.

Peltosen suurimmat virheet ovat, että luotti aivan liikaa Haloseen ja se, että ei vaatinut Salmelaiselta enemmän viime off-seasonilla.

 

[Kara]

Kyllä Peltonen osaa valmentaa silloin kun siihen annetaan kunnon työkalut.

Jotain hämärää on HIFK:n taustalla ollut kevät-syksy akselilla. Miksi tehtiin niin monta huonoa jatkosopimusta jo viime kaudella alisuorittaneille pelaajille? Miksi Peltonen oli kuin toteemipaalu alkukauden peleissä, eikä reagoinut oikeastaan mihinkään? Miksi Salmelainen kommentoi pelaajabudjettia sanoilla ”minä en ole sitä ilmoittanut”?
Nyt kuin taikaiskusta kaikki on muuttunut. Turhakkeista päästiin eroon, Peltonen reagoi penkillä ja ottaa kantaa tuomarin päätöksiin. Näiden lisäksi vahvistuksia on hankittu oikeille paikoille. Onko mahdollista, että yksi spengler cup kääntää koko organisaation suunnan vai onko kenties taustalla saatu jotain isoja solmuja avattua, joka on tuonut vapautuneen olotilan joukkueelle.

 

[auvo11]

Amerikassa sanotaan suunnilleen näin 'show me goot coach, so i show goot goelie'

 

[auvo11]

Hyvä meno IFK:ssa tällä hetkellä, ei oo väärin sanottu et veska puolet joukkueesta.

 

[Hattu]

Hyvä meno IFK:ssa tällä hetkellä, ei oo väärin sanottu et veska puolet joukkueesta.

Ja täytyy vielä tähän todeta, että erittäin harva menestyvä joukkue menestyy ilman todellista huippumaalivahtia.

 

[auvo11]

Ja täytyy vielä tähän todeta, että erittäin harva menestyvä joukkue menestyy ilman todellista huippumaalivahtia.

Ehkä Detroit ennen palkkakattoa, siellä oli feelgoot maalissa.
Kentällä olikin sit seppää jos toista.

 

[Hattu]

Ehkä Detroit ennen palkkakattoa, siellä oli feelgoot maalissa.
Kentällä olikin sit seppää jos toista.

Poikkeus vahvistaa säännön. *hymiö*

 

[RedDawn]

Onko myös Ville itse tajunnut puutteensa valmentajana ja löysännyt tietyssä mielessä suitsia. Kimmo Kuhdan tulo tähän voi olla osa tätä palasta? Hanki ympärillesi sellaisia ihmisiä, jotka paikkaavat puutteitasi.

Vastaan yllä olevan ja lisäksi kohdat b-e. Monen asian summa varmasti, mutta todella hienoa että homma toimii nyt!

Ehkä siellä ollut syksyllä kädenvääntöä Peltosen ja Salmelaisen kesken esim. tietyistä pelaajista jne. ja nyt taas puhalletaan yhteen hiileen ja ilma saatu putsattua. Ja tuo heijastuu nyt myös pelaajien tekemiseen kentällä.