Tätä ketjua lukiessa ajatus hyppäsi jalkapallovalmentaja Martti Kuuselan elämäkertaan.
Kuuselan ura loppui potkuihin TPSn valmentajana kesken kauden. Lähtötilanteessa oli samaa Hifkin kanssa: Hän oli nimekäs koutsi ja materiaali oli sarjan kärkeä, joten joukkuetta odotettiin mestaruustaistoon, mutta peli ei lähtenyt rullaamaan.
Kuusela hyväksyi potkunsa heikon menestyksen takia ja pohti muun muassa, että joukkue ehkä harjoitteli liian kovaa. Vaikeaksi hän koki hyväksyä sen, että yhdeksi syyksi potkuille annettiin joukkueesta välittyvä intohimon puute - hän kun ei kokenut olevansa mitään muuta kuin äärimmäisen intohimoinen. Kirjassa toisaalla yksi kauden pelaajista kehui Kuuselan valmennusta, mutta mainitsi samalla, ettei Kuusela onnistunut viestimään pelaajille tarpeeksi selkeästi, miten piti pelata.
Ja tästä päästään Peltoseen. Ehkä HIFKn kentällä näkyvä hampaattomuus on ollut lopulta juuri sitä neuvottomuutta, sitä että Peltonen on epäonnistunut peliajatuksensa viestimisessä. Intohimoa pelaajilla ja Villellä varmasti riittää, ja ehkä hänellä on jopa ajatus pelitavasta, mutta viesti ei välity kenttätasolle. Ehkä valmennus on mennyt liikaa omaksi filosofoinniksi loppuvuosien Summasen tapaan (vaikkakin erilaisella äänenkäytöllä). Toisaalla Kuuselan kirjassa mainitaankin hyvä ohjenuora: paras valmentaja ei ole se, joka tietää eniten vaan se, joka kykenee opettamaan eniten.
Toki mahdollista on, että Peltosen osaaminenkin olisi heikkoa, mutta sitä en ihan suorilta usko, sen verran lujille hän onnistui yhden kärkivalmentajan joukkueen laittamaan.
Jos ongelma on siis tässä viestintäpuolessa, se on korjattavissa, ja Peltonen voi olla jatkossa hyväkin koutsi. Ensi kausi ja seuraavakin tullevat tosin siitä katsantokannasta turhan nopeasti.
