Varmaan helpottaisi, jos ei oikeasti tuijottaisi pelkästään nimilistaa, vaan olosuhteita ja tapahtumia sen nimilistan ympärillä. Eihän se nyt mitenkään ole oikeasti ideaalitilanne, että joukkueeseen tulee siirtorajalla useampi ukko tai ainakaan sitä ei voi verrata siihen, että olisivat pelanneet koko kauden yhdessä. Uudet pelaajat aiheuttavat yleensä aina joitakin pelillisiä hidasteita, joita pitää sietää. Ja mitä useampi pelaaja tulee kerralla, sitä suuremmat vaikutukset. Tämä on ihan luonnollista ja se pitää ymmärtää ja hyväksyä.
Kannattaa myös huomioida, että tämäkin kausi on monella tavalla poikkeuksellinen olosuhteiltaan, eikä tilanne todellakaan ole ollut kaikille sama samaan aikaan. Joo, eihän se koskaan ole, mutta tällä kaudella se on vaikuttanut paljon normaalia enemmän. Siksi koko kauden tasaisesti suorittaneiden jengeille isot peukut, mutta niille jengeille, jotka eivät ole siihen pystyneet, jätän aasin hatun tänä vuonna lähettämättä. Otteluohjelma on monella tapaa erikoinen ja voimasuhteet ovat muuttuneet kauden aikana: osa joukkueista on ollut kauheassa liidossa jollain tietyllä ajanjaksolla ja sen jälkeen on ollut hiljaisempaa, osa on napsinut tasaisesti pisteitä koko kauden aikana. Sarjataulukossa jokainen voitettu ottelu on saman arvoinen, mutta käytännössä sillä on merkitystä, kohtaatko jonkun joukkueen, kun se on viiden ottelun voitto- vai tappioputkessa. Tänä vuonna näillä on normaalia enemmän merkitystä. Toivottavasti ensi vuonna näin ei enää ole, vaan kaikki on kuten ennen.
Jos odottaa runkosarjan voittoa, voin melkein jo nyt sanoa, että HIFK:n kannattaja tulee pettymään. Tämän voi tarkastaa ihan tilastoista. Mestaruuden pitää olla aina tavoitteena, niin se on itsellänikin. Mutta sen verran olen oppinut menneisyydestä, että ihan kamalasti en anna painoa runkosarjamenestykselle, koska siinä kisassa tulen hyvin suurella todennäköisyydellä häviämään. Enkä tykkää häviämisestä. Kysykää vaikka mun lapsilta.
Jos nyt pitäisi sanoa, tyydyttääkö välieriin pääsy, ei se tietenkään tyydytä. Mutta sitten, kun pelit on pelattu, se neljäs sija voi lopulta olla jopa ihan ok sijoitus. Tai ainakin sellainen, että ketään ei huvita kivittää. Miksikö? Siksi, että peleissä on aina yksittäisiä tilanteita, jotka vaikuttavat lopputulokseen ja yksittäisellä tilanteella voi olla harvinaisen suuri merkitys koko sarjan kannalta, jos sattuu tulemaan väärään aikaan. Ja siitä voimme olla harvinaisen varmoja, että kukaan ei halua epäonnistua tai perseillä meillä tai ylipäätään kauden ratkaisuhetkillä. Jotenkin brutaali ajatuskin, että täällä ollaan giljotiinit valmiina jo nyt.
Haluan myös muistuttaa HIFK-Tappara-ottelusta keväällä 2016, jolloin Tapparan väärä vaihto meni dumareilta ohi ja siitä seurasi ottelun kyseenalainen voittomaali. Ikävä kyllä, HIFK ei oikein koskaan toipunut siitä maalista. Periksi eivät kuitenkin antaneet, vaan pelasivat loppuun asti täysillä, mutta silti tämä yksittäinen tuomareiden puolelta vituiksi vedetty tilanne ratkaisi lopulta aika paljon, kun marginaalit ovat pieniä. Mulle ei ole tähän päivään mennessä tullut pieneen mieleenkään tuomita ko. joukkuetta pettymykseksi, vaikka ko. kaudella HIFK voitti historiallisesti jopa runkosarjan. Vaikka olin - ja olen edelleen- pettynyt lopputulokseen, en ole koskaan ollut pettynyt joukkueeseen tai valmennukseen. Myös kaudella 2017-18, jolloin voitettiin pronssia, olin hyvin pettynyt, ettei taaskaan päästy finaaleihin. Mutta, kun joukkue hävisi 7:nnen pelin Kärppiä vastaan Oulussa 1-2 lopputulos harmitti, mutta kyllä joukkue kaatui saappaat jalassa ja antoi ihan kaiken, mitä pystyi. Musta nämä vain jotenkin kuuluu asiaan ja urheilun lainalaisuuksiin, mutta voin toki olla ainoa, joka kokee asiat näin.
Totta helvetissä tässä haetaan mestaruutta. Mutta matkan varrella voi tapahtua niin paljon erilaisia asioita, etten todellakaan aio etukäteen murehtia sitä, miten kaikki on muu paskaa paitsi kusi, kun käsillä on kauden parhaat hetket. Suosittelen samaa muillekin.
